Avaussivu
Tilaisuudet
Visio
e-Raamatut
Opetus
Profetia
Media
Lakelandin
herätys
Näky kado-
tuksesta
Yhteys
Linkkejä

 

Näky taivaasta ja kadotuksesta

10.11.2007
Ilmestyksiä taivaasta ja helvetistä 11.4.1994,
TAIVAS

Kansainvälinen palvelutyö “Light for the Nations” (suom. Valoa Kansoille) esittää "Ilmestyksiä taivaasta ja helvetistä seitsemän nuoren kokemana.

Jeesus Kristus kohtasi nämä seitsemän kolumbialaista nuorta yhtenä ryhmänä ja näytti heille taivaan ja helvetin. Tässä on heidän selvityksensä taivaan kirkkauksista ja helvetin kurjuudesta.

Äänitteestä, josta (engl.kielinen) käännös on tehty, on pystytty saamaan talteen vain kuusi todistusta.

Ensimmäinen todistus, Esau

2 Kor. 12:2:

Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
Olimme huoneessa, kun saimme ensimmäisen kokemuksen. Huone alkoi täyttyä Kristuksen läsnäolon valosta. Valo oli niin voimakas, että se valaisi koko huoneen. Huone oli täynnä Hänen kirkkauttaan, oli ihanaa olla Hänen edessään.
Jeesus sanoi meille: “Lapseni, nyt näytän teille Minun Valtakuntani, menemme Minun Kirkkauteeni.” Otimme toisiamme kädestä, ja meidät nostettiin ylös. Katsoin alas ja huomasin, että olimme erkanemassa omista ruumiistamme. Kun jätimme ruumiimme, meidät puettiin valkoisiin kaapuihin ja aloimme mennä ylöspäin hyvin nopeaa vauhtia.

Saavuimme pariovien eteen, siinä oli Taivaan Valtakunnan sisäänkäynti. Olimme hämmästyneitä, mitä meille tapahtui. Onneksi Jeesus, Jumalan Poika, oli siellä kanssamme kahden enkelin kanssa, joilla molemmilla oli neljä siipeä.

Enkelit alkoivat puhua meille, mutta emme ymmärtäneet, mitä he sanoivat. Heidän kielensä oli hyvin erilaista kuin meidän, eikä se edes muistuttanut mitään maanpäällistä kieltä. Nämä enkelit toivottivat meidät tervetulleiksi, ja he avasivat ne valtavat ovet. Näimme ihanan paikan, jossa oli paljon kaikenlaista. Kun menimme sisään, täydellinen rauha täytti sydämemme. Raamattu sanoo, että Jumala antaa meille rauhan, joka ylittää kaiken inhimillisen ymmärryksen. (Fil. 4:7)

Ensimmäinen asia, jonka näin, oli peura, ja kysyin yhdeltä ystävältäni: ”Sandra, katsotko sinä samaa kuin minä?” Hän ei enää itkenyt eikä huutanut, kuten silloin, kun meille näytettiin helvetti. Hän hymyili ja sanoi: ”Kyllä Esau, katselen peuraa!” Silloin tiesin, että kaikki oli totta, olimme todella Taivaan Valtakunnassa. Kaikki kauhut, joita me helvetissä näimme, unohtuivat pian. Nautimme Jumalan kirkkaudesta. Menimme peuran luokse, sen takana kasvoi aivan valtava puu! Se oli paratiisin keskellä.

Raamattu sanoo Ilm. 2:7
”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa.”

Tämä puu on Jeesuksen symboli, koska Kristus on Ikuinen Elämä. Puun takana oli kristallivesinen joki. Se oli niin kirkas ja kaunis, ettemme olleet koskaan nähneet sellaista maan päällä. Halusimme vain jäädä sinne. Monesti sanoimme Herralle: ”Herra ole kiltti! Älä vie meitä pois täältä! Haluamme olla täällä ikuisesti! Emme halua takaisin maahan!” Herra vastasi meille: “On välttämätöntä, että menette todistamaan kaikesta, jonka olen valmistanut niille, jotka rakastavat minua. Tulen takaisin hyvin pian ja palkinto on mukanani.”

Kun näimme joen, kiirehdimme sen luo ja menimme jokeen. Muistimme raamatunkohdan, joka sanoo, että se, joka uskoo Herraan, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat. (Joh. 7:38) Tuon joen vedessä näytti itsessään olevan elämä, joten uppouduimme siihen. Pystyimme hengittämään normaalisti sekä veden alla että pinnalla. Joki oli hyvin syvä, ja siinä ui monenkirjavia kaloja. Valo joessa ja sen ympärillä oli aivan normaali; Taivaassa valo ei tule mistään erityisestä lähteestä, kaikki vain on kirkkaasti valaistua. Raamattu kertoo meille, että Herra Jeesus on sen kaupungin valo (Ilm. 21:23). Otimme joitakin kaloja vedestä käsiimme; ne eivät kuolleet. Juoksimme Herran luo kysymään miksi. Herra hymyili ja sanoi, että taivaassa ei enää ole kuolemaa, murhetta tai tuskaa. (Ilm. 21:4)

Läksimme joelta ja juoksimme joka paikkaan, jonka vain löysimme. Halusimme koskettaa ja kokea kaiken. Halusimme tuoda kaiken mukanamme kotiin, koska olimme niin ihmeissämme taivaan asioista. Niitä ei vain pysty riittävän hyvin sanoin selittämään. Kun apostoli Paavali vietiin taivaaseen, hän näki asioita, joita olisi ikinä voinut sanoin kuvata, koska ne ovat niin suunnattomia. (2 Kor. 12) On sellaisia asioita, joita me näimme, mutta joita ei pysty oikein mitenkään kuvailemaan.

Tulimme sitten todella suunnattoman suurelle alueelle; todella ihanaan ja kauniiseen paikkaan. Se oli täynnä jalokiviä: kultaa, smaragdeja, rubiineja ja timantteja. Lattia oli tehty puhtaasta kullasta. Sitten menimme paikkaan, jossa oli kolme hyvin suurta kirjaa. Ensimmäinen oli kullasta tehty Raamattu. Psalmeissa meille kerrotaan, että Jumalan Sana on ikuinen, ja että Jumalan Sana pysyy taivaassa ikuisesti. (Ps. 119:89) Katsoimme valtavaa, kultaista Raamattua; sivut, kirjoitukset, kaikki oli tehty puhtaasta kullasta.

Toinen näkemämme kirja oli suurempi kuin Raamattu. Se oli auki ja enkeli istui kirjoittamassa siihen. Yhdessä Herran Jeesuksen kanssa menimme lähemmäs katsomaan, mitä enkeli kirjoitti. Enkeli kirjoitti kaikesta, mitä maan päällä tapahtui. Kaikki, mitä on jo tapahtunut; sisältäen päivämäärän, kellonajan, kaikki on talletettuna sinne. Tämä tehdään, jotta se Herran Sana kävisi toteen, jossa sanotaan, että Kirjat avattiin, ja että maan ihmiset tuomittiin kukin niiden tekojen mukaan, jotka noihin kirjoihin oli kirjoitettu. (Ilm. 20:12).  Enkelit kirjoittivat kaikki ne asiat, joita ihmiset tekivät täällä maan päällä, hyvät, pahat, niin kuin ne tapahtuivat.

Jatkoimme paikkaan, jossa kolmas kirja oli. Se oli jopa suurempi kuin edellinen! Kirja oli kiinni, mutta lähestyimme sitä kuitenkin. Me kaikki seitsemän otimme yhdessä kirjan alas jalustaltaan Herran käskystä, ja asetimme sen pilarin päälle.
Taivaan pilarit ja pylväät ovat niin ihania! Niitä ei ole tehty samoin kuin maan päällä olevia. Pylväät olivat kuin  palmikoita, ne oli valmistettu erilaisista jalokivistä. Jotkut oli tehty timanteista, toiset oli tehty puhtaista smaragdeista, toiset puhtaasta kullasta ja toiset taas olivat yhdistelmä monista eri kivistä. Ymmärrän todellakin, että Jumala oikeasti on kaiken omistaja, niin kuin Haggai 2:8, sanoo: "Minun on hopea ja minun on kulta." Ymmärsin, että Jumala on todellakin rikas ja Hänen ovat kaikki maailman rikkaudet. Ymmärsin myös, että maailma kaikessa täyteydessään kuuluu Jumalalle, ja Hän haluaa antaa sen kaikille niille, jotka sitä uskossa pyytävät.
Herra sanoi:  ” Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi” (Ps. 2:8)

Tuo kirja, jonka asetimme pylvään päälle, oli niin iso, että kääntääksemme sivua meidän täytyi kävellen viedä jokainen sivu toiselle puolelle kirjaa. Yritimme lukea mitä kirjassa oli, sillä Herra pyysi meitä. Ensin lukeminen oli vaikeaa, koska teksti oli kirjoitettu merkein, joita emme ymmärtäneet. Ne erosivat kaikista maallisista kielistä; se oli jotain todella Taivaallista. Mutta Pyhän Hengen avulla me saimme armon ymmärtää kirjoitusta. Oli aivan kuin side olisi otettu pois silmiltämme, ja pystyimme ymmärtämään kirjoituksen; yhtä selvästi kuin oman kielemme.

Saatoimme nähdä, että meidän kaikkien seitsemän nimet olivat kirjassa. Herra kertoi meille, että se oli Elämän Kirja (Ilm. 3:5). Huomautimme, että nimet, jotka kirjaan oli kirjoitettu, eivät olleet meidän maalliset nimemme; nämä olivat uusia, jotta Jumalan Sana toteutuisi, kun se sanoo, että Hän antaisi meille uuden nimen, jota kukaan muu kuin nimen saaja ei tietäisi. (Ilm. 2:17)

Taivaassa pystyimme ääntämään nimemme, mutta kun Herra toi meidät takaisin maahan, ne nimet otettiin pois muististamme ja sydämestämme. Jumalan Sana on ikuinen, ja sen täytyy tulla toteen. Ystäväni, Raamattu sanoo, (Ilm. 3:11) älä anna kenenkään viedä voitonseppelettäsi, älä anna kenenkään kaapata tai siirtää sitä paikkaa, joka Isällä on sinua varten valmiina. Taivaassa on miljoonia ihania asioita, mutta emme vain pysty ilmaisemaan kaikkea sanoin. Mutta haluan sanoa sinulle jotain: ”Jumala odottaa sinua!” Kuitenkin vain ne pelastuvat, jotka pysyvät lujana loppuun asti! (Mark. 13:13) 

Toinen todistus, Ariel

Kun aloimme nousta ylös Taivasten Valtakuntaan, tulimme kauniiseen paikkaan, jossa oli kallisarvoisia ovia. Ovien edessä oli kaksi enkeliä. He alkoivat puhua, mutta heidän puheensa oli enkelien kieltä, emmekä voineet ymmärtää sitä. Mutta Pyhä Henki antoi meille ymmärryksen. He toivottivat meidät tervetulleiksi. Herra Jeesus asetti kätensä oville ja ne avautuivat. Jos Jeesus ei olisi ollut kanssamme, emme olisi koskaan pystyneet tulemaan sisään taivaaseen.

Aloimme tajuta kaikkea taivaassa. Näimme valtavan puun, Raamattu kuvaa tätä puuta ”Elämän Puu.” (Ilm. 2:7) Menimme joelle, ja näimme siinä paljon kaloja. Kaikki oli niin ihmeellistä, että ystäväni ja minä päätimme mennä veteen. Aloimme uida siinä. Näimme kalojen liikkuvan ympäriinsä, ja ne koskettelivat meitä. Ne eivät uineet pois niin kuin maan päällä normaalisti käy; Herran läsnäolo rauhoitti kalat. Kalat saattoivat luottaa meihin, koska ne tiesivät, ettemme aikoneet vahingoittaa niitä. Olin niin siunattu ja ihmeissäni, että nappasin yhden kaloista käteeni ja otin ylös vedestä. Se mikä oli ihmeellistä oli, että kala oli hyvin hissukseen vain nauttien Herran läsnäolosta, vaikka oli minun kädessäni. Laitoin kalan takaisin veteen.

Matkan päässä näin valkoisia hevosia, aivan kuten on kirjoitettu Jumalan Sanassa, Ilm.19:11. "Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa." Ne hevoset olivat juuri niitä, joita Herra käyttää, kun Hän tulee hakemaan maan päältä omansa, seurakuntansa. Kävelin hevosten luo ja aloin silitellä niitä. Herra seurasi minua ja antoi minun ratsastaa yhdellä niistä.

Kun aloin ratsastaa, tunsin jotain, mitä en koskaan maan päällä ole tuntenut. Aloin kokea rauhaa, vapautta, rakkautta, pyhyyttä, jota ihminen kokee siinä kauniissa paikassa. Aloin nauttia kaikesta, mitä silmäni näkivät. Halusin vain nauttia kaikesta siinä kauniissa paratiisissa, jonka Herra on meille valmistanut.

Saatoimme nähdä myös hääjuhlien pitopöydän, kaikki oli jo valmiina tarjottavaksi. Pöydällä ei ollut alkua eikä loppua. Näimme meille varatut tuolit. Siellä oli myös valmiina ikuisen elämän kruunut, jotka saisimme kerran ottaa. Näimme herkullisia ruokia, jotka on jo nyt asetettu valmiiksi kaikille niille, jotka on kutsuttu Karitsan häihin. 

Enkelit olivat siellä ja heillä oli valkoista kangasta viittoja varten, joita Herra meille valmistaa. Olin aivan ihmeissäni katsellessani tätä kaikkea. Jumalan Sana sanoo meille, että meidän täytyy ottaa Jumalan Valtakunta vastaan kuin pieni lapsi. (Matt.18:3) Kun olimme taivaassa, olimme kuin pikkulapsia. Aloimme nauttia kaikesta siellä; kukista, asunnoista... Herra salli meidän jopa sisälle asuntoihin.

Sitten Jumala vei meidät paikkaan, jossa oli paljon lapsia. Herra oli heidän keskellään ja Hän alkoi leikkiä heidän kanssaan. Hän varmisti, että vietti tarpeeksi aikaa jokaisen kanssa ja Hän nautti heidän seurastaan. Menimme lähemmäs Herraa ja kysyimme Häneltä: ”Herra, ovatko nämä lapset niitä, jotka tulevat syntymään maan päälle?” Herra vastasi: ”Ei, nämä lapset ovat niitä, jotka abortoitiin maan päällä”. Kun kuulimme sen, tunsin sisälläni jotain sellaista, joka sai minut tärisemään.

Muistin jotain, jonka olin menneisyydessäni tehnyt, kun en vielä tuntenut Herraa. Silloin seurustelin erään naisen kanssa, ja hän tuli raskaaksi. Kun hän sanoi minulle olevansa raskaana, en tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä, joten pyysin häneltä vähän aikaa päättääkseni. Aika kului ja kun menin hänen luokseen oli jo liian myöhäistä, sillä hän oli jo teettänyt abortin. Se jätti merkkinsä elämääni. Vielä senkin jälkeen kun vastaanotin Herran sydämeeni, abortti oli sellaista, jota en voinut antaa itselleni anteeksi. Mutta Jumala teki jotain tuona päivänä, Hän salli minun käydä sisään siihen paikkaan ja sanoi minulle: ”Ariel, näetkö tuon tytön tuolla? Hän on sinun tyttäresi.” Kun Hän kertoi sen minulle ja näin tytön, tunsin haavan, joka sisimmässäni oli ollut niin kauan aikaa, alkavan parantua. Herra salli minun kävellä tytön lähelle, ja hänkin tuli lähemmäs minua. Otin hänet syliini ja näin hänen silmänsä. Yhden sanan kuulin hänen huuliltaan: ”Isi”. Ymmärsin ja tunsin, että Jumala armahti minua ja oli antanut minulle anteeksi, mutta minun täytyi itse oppia antamaan anteeksi itselleni.

Rakas ystävä, kuka tätä lukeekin, haluan kertoa sinulle yhden asian. Jumala on jo antanut sinunkin syntisi anteeksi, nyt sinun täytyy oppia antamaan anteeksi itse itsellesi. Kiitän Jumalaa, että Hän sallii minun jakaa tämän todistuksen kanssasi. Herra Jeesus Kristus, minä annan sinulle kunnian ja kirkkauden! Tämä todistus on Herrasta, Hän salli meidän saada tämän ilmestyksen. Toivon, että jokainen veljemme ja sisaremme, joka tämän lukee saa myös siunauksen tästä todistuksesta ja vie sen siunaamaan monia muita. Jumalan siunausta sinulle. 

Kolmas todistus

Ilm.21:4:
”ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”

Kun saavuimme perille, meille avattiin suuret ovet ja aloin nähdä laaksoon, joka oli täynnä kukkia. Ne olivat kauniita, ja niiden tuoksu oli ihana. Aloimme kävellä ja koimme täydellisen vapauden, jonka kaltaista emme koskaan olleet kokeneet maan päällä. Me tunsimme rauhaa, joka täytti sydämemme ja kun katselimme kukkasia huomasimme, että ne olivat uniikkeja; jokainen terälehti oli erilainen, ainutlaatuinen, ja siinä oli uniikki värinsä. 

Sydämessäni sanoin Herralleni, että halusin saada tuollaisen kukan. Herran ilme oli hyväksyvä, minä menin erään kukan luo ja aloin poimia vetää sitä. Mutta mitään ei tapahtunut, en pystynyt vetämään kukkaa maasta. En kyennyt vetämään edes terälehtiä tai lehtiä irti kukasta. Sitten Herra rikkoi hiljaisuuden ja sanoi, ”Täällä kaikki täytyy tehdä rakkaudessa.” Hän kosketti kukkaa ja se antautui itse Herran käteen. Hän antoi sen sitten meille. Jatkoimme kulkuamme ja kukkien tuoksu oli yhä mukanamme.  

Saavuimme paikkaan, jossa oli hyvin kauniit ovet. Ne eivät olleet yksinkertaiset, vaan erittäin taidollisesti koristellut ja niihin oli upotettu jalokiviä. Ovet aukenivat ja me astuimme sisään huoneeseen, jossa oli monia ihmisiä. Jokainen juoksenteli sinne tänne tehden valmisteluja. Jotkut heistä kantoivat kirkkaan valkeita kangasrullia olkapäillään, toiset kantoivat kultalankarullia, ja jotkut kuljettivat jonkinlaisia lautasia, joissa oli kuin kilpiä. Jokainen yritti toimia nopeasti.

Kysyimme Herralta, miksi siellä oli niin paljon ponnistelua ja kiirettä. Silloin Herra huikkasi nuoren miehen tulemaan lähemmäs. Tällä miehellä oli kangasrulla olkapäillään. Hän tuli ja katsoi Herraa kunnioittavasti. Kun Herra kysyi häneltä, miksi hän kantoi kangasta, hän vain katsoi Herraa ja sanoi: ”Herra, kyllähän sinä tiedät, mitä varten tämä kangas on! Tätä kangasta käytetään vaatteiden valmistukseen lunastettuja varten, vaatteita suurelle Morsiamelle.” Kun kuulimme tämän, tunsimme suurta iloa ja rauhaa. Ilm.19:8 kertoo meille: "Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus."

Kun tulimme sieltä pois, tunsimme jopa enemmän rauhaa, sillä oli ihanaa nähdä, että Herra teki jotain kaunista meille. Hänellä on paikka ja aikaa sinulle, koska sinä olet tärkeä Hänelle. Kun tulimme sieltä pois, silmämme uppoutuivat jokaiseen yksityiskohtaan taivaassa. Ihan  kuin jokaisessa asiassa olisi itsessään ollut elämä, ja jokainen yksityiskohta siellä antoi kunniaa Jumalalle.

Sitten tulimme paikkaan, jossa oli miljoonia ja miljoonia lapsia, kaiken ikäisiä. Kun he näkivät Herran, he kaikki halusivat halata Häntä, tuntea enemmän Hänen rakkauttaan, sillä Hän oli heidän intohimonsa. Jeesus oli jokaisen siellä olevan lapsen intohimon kohde. Meitä itketti, kun näimme, kuinka Herra hemmotteli jokaista näistä lapsista, kuinka Hän suuteli heitä ja piteli heidän käsiään.

Näimme, kuinka enkelit tulivat Herran lähelle, tuoden Hänelle pellavaan kiedottuja vauvoja. Herra hyväili, kosketti ja antoi heidän otsalleen suukkoja ja sitten enkelit veivät heidät takaisin. Kysyimme Herralta, miksi siellä oli niin paljon lapsia, lähetettäisiinkö ne lapset maan päälle. Herra kuulosti liikuttuneelta ja Hän sanoi: ”Ei, näitä lapsia ei lähetetä maahan! Nämä ovat niitä, jotka abortoitiin maan päällä, joiden vanhemmat eivät halunneet saada heitä. Nämä ovat minun lapsiani, ja minä rakastan heitä.” Nyökkäsin, ja minunkin ääneni vapisi kun tulin kysyneeksi Herralta sellaisen kysymyksen.

Kun en tuntenut Herraa, sitä todellista Elämää, joka Hän on, niin tein monia virheitä ja syntiä kuten kaikki muutkin. Noiden syntien mukana oli abortti, jonka teetin. Oli hetki, jolloin minun täytyi olla kasvotusten Herran kanssa ja kysyä Häneltä, ”Herra, on vauva jonka kauan sitten abortoin, täällä?” Herra vastasi, ”Kyllä.” Aloin kävellä erääseen suuntaan ja näin kauniin pienen pojan. Hänen jalkojensa lähellä seisoi enkeli. Enkeli katsoi Herraan, ja poika oli meihin selin.

Herra sanoi minulle: ”Katso, tässä on sinun poikasi.” Halusin nähdä hänet, joten juoksin hänen luokseen, mutta enkeli pysäytti minut kädellään. Hän näytti, että minun täytyi kuunnella poikaa ensin. Aloin kuulla, mitä pieni poika sanoi. Hän jutteli ja katseli toisten lasten suuntaan. Hän kysyi enkeliltä: ”Ovatko minun isini ja äitini tulossa tänne pian?” Enkeli, minuun katsoen, vastasi hänelle: ”Kyllä, sinun isi ja äiti tulevat aivan kohta.”

En tiedä, miksi minulle annettiin etuoikeus kuulla nämä sanat, mutta sydämessäni tiedän, että nämä sanat olivat paras lahja, jonka Herra voisi minulle antaa. Tämä pikkuinen ei puhunut vihoissaan, tai tuskissaan, ehkä tietäen, että emme antaneet hänen syntyä. Hän vain odotti sillä rakkaudella, jonka Jumala oli asettanut hänen sydämeensä. 

Jatkoimme kulkuamme, mutta minä säilytin tuon pojan kuvan sydämessäni. Tiedän, että joka päivä minun täytyy työskennellä sitä päämäärää kohti, että jonain päivänä saan vielä olla hänen kanssaan. Minulla on siis vielä yksi syy mennä Taivaan Valtakuntaan. Jumalan Sana kertoo meille tässä kohdassa: Jes.65:19, ”Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.”

Tulimme paikkaan, jossa oli joitakin pieniä vuoria, ja Herra Jeesus tuli tanssien. Hänen edessään oli ihmisjoukko pukeutuneina valkoisiin viittoihin ja he kohottivat kätensä, joissa oli vihreitä oliivipuun oksia. Kun he heiluttivat oksia ilmassa, he vapauttivat öljyä. Jumalalla on mahtavia asioita varattuna sinulle! Nyt sinun on aika asettaa sydämesi Hänen eteensä. Jumalan siunausta.

Neljäs todistus

Taivaan Valtakunnassa näimme ihania asioita aivan kuten on kirjoitettu Jumalan Sanassa, 1 Kor. 2:9, ”vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".”

Kun saavuimme Taivaan Valtakuntaan, oli todella vaikuttavaa ja ihanaa nähdä niin monia asioita; niin monia suuria asioita ja tuntea Herran kirkkaus. Se oli niin erityistä; paikka, jossa oli paljon lapsia. Saatoimme sanoa, että siinä paikassa oli miljoonia lapsia.

Näimme eri-ikäisiä lapsia, taivas oli jaettu eri osiin. Näimme eräänlaisen ”vauvatalon”, jossa huolehdittiin 2-4 vuotiaista. Huomasimme myös, että taivaan valtakunnassa lapset kasvavat, ja siellä oli myös koulu, jossa lapsille opetettiin Jumalan Sanaa. Opettajat olivat enkeleitä ja he opettivat lapsille ylistyslauluja ja kuinka Herraa Jeesusta palvotaan.

Kun Herra saapui, näimme Kuninkaamme suunnattoman ilon. Vaikka emme nähneet Hänen kasvojaan, näimme silti Hänen hymynsä, se täytti koko paikan. Kun Hän saapui, kaikki lapset juoksivat Hänen luokseen! Keskellä noita lapsia näimme Marian, Herran Jeesuksen Kristuksen maanpäällisen äidin. Hän oli kaunis nainen. Emme nähneet Häntä valtaistuimella, eikä kukaan palvonut häntä. Hän oli siellä kuin kuka tahansa nainen taivaassa, kuten kaikki muutkin ihmiset maan päällä, myös hän oli tarvinnut pelastusta. Hänellä oli valkoinen viitta ja kultainen vyö vyötäröllään, ja hänen hiuksensa olivat vyötäröön saakka.

Maan päällä olemme kuulleet kun monet ihmiset palvovat Mariaa Jeesuksen äitinä, mutta haluan sanoa sinulle, että Jumalan Sana sanoo: ”Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”  (Joh.14:6) Ainoa sisäänkäynti Taivaan Valtakuntaan on Jeesus Nasaretilainen.

Huomasimme myös, ettei siellä ollut aurinkoa tai kuuta. Jumalan Sana sanoo meille Ilm.22:5 ”Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.”

Näimme Herran kirkkauden. Meistä on vaikeaa selittää kauhuja, joita näimme helvetissä, mutta on vielä vaikeampaa yrittää kuvata taivaallisia asioita joita näimme, ja Luojamme täydellisyyttä. Kun olimme siellä, halusimme juosta ja nähdä kaiken. Saatoimme maata ruohikolla ja tuntea Jumalan kirkkauden. Se pehmeä vihellys; se pehmeä tuuli, joka hyväili kasvojamme, se oli jotain ihanaa.

Keskellä taivasta näimme valtavan kokoisen ristin, joka oli tehty puhtaasta kullasta. Uskomme, että se ei niinkään ollut palvonnan symboli, vaan sen, että Jeesuksen ristinkuoleman kautta meillä on pääsy Taivaan Valtakuntaan.

Jatkoimme kulkuamme taivaassa. Oli kiehtovaa kävellä Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa. Siellä tiesimme varmuudella, kuka on se Jumala, jota me palvelemme... Jeesus Nasaretilainen. Monet meistä maan päällä ajattelemme, että Jumala kyllä on, ja Hän vain odottaa, milloin me teemme synnin, jotta Hän pääsisi rankaisemaan meitä ja lähettämään meidät helvettiin. Mutta se ei ole todellisuutta. Me näimme toisenlaiset kasvot Jeesuksesta, Jeesuksesta, joka on ystävä; Jeesuksesta, joka itkee kun sinä itket. Jeesus on rakkauden, myötätunnon ja armon Jumala; Hän johdattaa meitä käsissään auttaen meitä jatkamaan pelastuksen tiellä.

Herra Jeesus myös salli meidän tavata Raamatun henkilöitä. Tapasimme kuningas Daavidin, joka mainitaan kirjoituksissa. Hän oli hyvännäköinen mies, pitkä ja hänen kasvonsa heijastivat Jumalan kirkkautta. Koko sen ajan, jonka me olimme taivaassa, ainoa asia, mitä kuningas Daavid teki, oli tanssia, tanssia, tanssia ja antaa kunnia ja kirkkaus Jumalalle.

Niille, jotka tätä todistusta lukevat, haluan kertoa, että Jumalan Sanassa sanotaan  Ilm.21:27  ”Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.” Ja minäkin haluan sanoa teille, että vain rohkeat tarttuvat Taivaan Valtakuntaan.

Jumala siunatkoon sinua.

Viides todistus

2 Kor.5:10
” Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. ”

Taivaan Valtakunnassa näimme Uuden Jerusalemin, josta Raamattu meille kertoo Joh. 14:2: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?" Näimme kaupungin ja menimme sinne sisään; se on todellinen ja ihana kaupunki! Jeesus meni sinne valmistamaan meille sijat.

Kaupungissa, sekä näimme, että myös jokaisessa asunnossa tai talossa oli omistajan nimi kirjoitettuna talon etuosaan. Tämä ei vielä ole asuttu kaupunki, mutta se on meille valmiina. Saimme mennä sisään taloihin, ja nähdä, mitä niissä oli. Mutta myöhemmin, kun läksimme kaupungista, unohdimme kaiken mitä olimme nähneet, ne muistot otettiin meiltä pois. Kuitenkin muistamme, että talojen pylväät oli päällystetty arvometalleilla ja monenlaisilla jalokivillä. Niissä oli myös puhdasta kultaa.

Tämän kaupungin kulta on niin kuin Raamattu kuvaileekin; se on melkein läpinäkyvää, ja niin kirkasta. Maan kultaa ei voi verrata siihen loistoon ja kauneuteen, jota taivaan kullassa on.

Tämän jälkeen meidät vietiin paikkaan, jossa oli paljon säiliöitä. Niiden sisällä oli kristallimaisia kyyneleitä. Ne olivat kyyneleitä, joita Jumalan lapset olivat maan päällä vuodattaneet. Ne eivät olleet valituksen kyyneleitä, vaan niitä, joita ihmiset vuodattavat ollessaan Jumalan läsnäolossa; katumuksen kyyneleitä, kiitollisuuden kyyneleitä. Jumala säilyttää näitä kyyneleitä kuin kallisarvoisia aarteita taivaassa, aivan kuten sanotaan tässä: Ps.56:8 "Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.”

Me tulimme myös paikkaan, jossa oli paljon enkeleitä. Vaikka taivaassa näimme paljon erilaisia enkeleitä, niin tässä paikassa oli vain tietyntyyppisiä. Näimme, että Jeesuksella on erityinen enkeli jokaista ihmistä varten. Hän myös näytti meille, että se enkeli on lähellämme koko sen ajan, jonka olemme maan päällä. Hän esitteli meidät enkeleille, jotka oli nimetty meille. Me saimme nähdä heidän ominaispiirteensä, mutta Jumala sanoi, että emme saa paljastaa niitä asioita muille. Voimme lukea Ps. 91:11 "Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi."

Tulimme paikkaan, jossa oli monia lokeroita, ja niissä paljon erilaisia kukkia. Jotkut kukista olivat avonaisia, kauniita ja loistavia. Mutta toiset olivat vähän niin kuin nuupallaan, ja jotkut olivat jopa kuihtuneet. Kysyimme Jeesukselta, mikä niiden kaikkien kukkien tarkoitus oli. Hän vastasi: ”Jokaisen ihmisen elämä on kuin yksi tällainen kukkanen.” Hän otti käteensä yhden loistavan kukan ja sanoi: ”Tämä kukka näyttää sen kommunikoinnin tilan, joka sinulla on minun kanssani.” Hän jätti sen kukan, ja poimi toisen, joka oli nuupahtanut. Hän sanoi: ”Katso, tämä henkilö on vaipunut, koska hänellä on koettelemus, tai vaikeuksia. Tässä elämässä on jotain, joka rikkoo kommunikoinnin minun kanssani. Tiedätkö, mitä teen näillä kukilla kun ne ovat kuihtuneet saadakseni ne jälleen kukoistamaan terveenä?” Hän otti kukan käsiinsä ja sanoi: ”Vuodatan kyyneleeni niiden ylle ja nostan ne pystyyn.” Näimme kuinka tämä kukka alkoi voimallisesti virota elämään ja nousi ylös ja sen värit alkoivat taas tulla esiin.

Hän otti yhden kuihtuneista kukista ja heitti sen tuleen sanoen: “Katso, tämä henkilö oli tuntenut minut ja hän käveli pois luotani. Nyt hän kuolee ilman minua ja heitetään tuleen.” (Joh.15:5-6)

Kun läksimme, näimme kaukaisuudessa kauniin linnan. Kukaan ei rohjennut mennä linnan lähelle, ja uskomme, että juuri siitä Kirjoitukset kertovat kohdassa, Ilm. 22:1: "Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta." Uskomme, että linna todennäköisesti oli sijoitettu Jumalan läsnäolon ja valtaistuimen läheisyyteen.

Kun koimme näitä asioita Taivaan Valtakunnassa, sydämissämme oli paljon iloa, meillä oli rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen. (Fil. 4:7) Me ymmärrämme asian niin kuin on kirjoitettu 1 Piet.1:4: "turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten."

Kuudes todistus

Luuk.22:30
"niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa."

Siinä uskomattomassa paikassa Jumala salli meidän nähdä kauneimman vastaanottohallin, jonka olimme koskaan voineet ajatella olevan olemassa koko universumissa. Näimme jättiläisvaltaistuimen, jolla oli kaksi tuolia, jotka oli valmistettu täydestä kullasta ja sellaisista jalokivistä, joita ei maan päällä edes ole. Jättiläisvaltaistuimen edessä oli pöytä, jolla ei ollut loppua. Sen päällä oli pöytäliina. Se oli niin valkoinen, että emme pystyneet vertaamaan sitä mihinkään maan päällä.

Tarjolla oli kaikenlaisia ihania ja hienostuneita ruokia. Näimme appelsiinien kokoisia viinirypäleitä, ja Herra Jeesus antoi meidän maistaa niitä. Muistamme vieläkin miltä ne maistuivat, se oli jotain ihanaa! Veljeni ja sisareni, ette voi kuvitellakaan kaikkea sitä, mitä on valmiina Taivaan Valtakunnassa, ja mitä Jumala on jo valmistanut teille.(1 Kor.2:9)

Jumala salli meidän nähdä leipää, “Mannaa” , niin ikään pöydällä . Tämä oli sitä Jumalan leipää, josta Kirjoitukset meille kertovat. Meidän sallittiin nauttia mausta monien muiden ihanien asioiden kera, joita ei maan päällä ole olemassakaan.

Nämä asiat odottavat meitä katoamattomana perintönämme Taivaan Valtakunnassa. Tulemme nauttimaan ihmeellisen ihania ja herkullisia ruokia, kun perimme Taivaan Valtakunnan. Olimme ihmeissämme, että pöydän molemmin puolin oli asetettu tuoleja. Noissa kauniissa tuoleissa oli jokaisessa kirjoitettuna nimi. Saatoimme selvästi lukea omat nimemme niissä, mutta ne eivät olleet samoja nimiä kuin täällä maan päällä. Ne olivat uusia nimiä, joita kukaan muu kuin me itse ei tiennyt. (Ilm.2:17)

Se, mitä oli kirjoitettu Jumalan Sanaan, yllätti meidät: “Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa." (Luuk.10:20) 

Siellä oli paljon tuoleja! Siellä on tarpeeksi tilaa jokaiselle, joka haluaa tulla Taivaan Valtakuntaan. Oli myös tuoleja, jotka oli viety pois pöydästä. Se merkitsee sitä, että on miehiä ja naisia, jotka väsyivät palvelemaan Jumalaa, ja heidän nimensä pyyhittiin pois Elämän Kirjasta ja heidät on poistettu Karitsan Hääaterialta.

Jumala salli meidän nähdä myös Raamatun miehiä, ihania pyhiä, joista me luemme Kirjoituksista. Olimme yllättyneitä, kun näimme Aabrahamin. Aabraham oli vanhempi, mutta ei ruumiiltaan tai ulkonäöltään. Hän oli vanhempi sen viisauden tähden, joka hänellä oli. Aabrahamin tukka oli täysin valkoinen, mutta jokainen hius oli kuin lasi- tai timanttisäie. Mikä meitä eniten yllätti oli, että hän oli jopa nuorempi kuin me olemme. Taivaassa, me kaikki nuorrumme ja olemme nuoria. Yllätyimme myös hänen sanoistaan. Aabraham kertoi meille jotain, mitä emme ikinä unohda. Hän toivotti meidät tervetulleiksi Taivaan Valtakuntaan ja kertoi meille, että pian me olisimme siellä, sillä Herran Jeesuksen Kristuksen tulemus lähestyy nopeasti.

Alkuperäisteksti on purettu espanjankieliseltä äänitteeltä. Käännösapua espanjankielestä on antanut Claudia Alejandra Elguezabal. Tämän tekstin englannista suomeksi on kääntänyt 7 Flamesille Satu-Marianne Piispa. 

Lainattu Kotkan siivet verkkolehdestä:
7 FLAMES MISSION INTERNATIONAL, Kotkan siivet -verkkolehti.


 

 

Ilmestyksiä taivaasta ja helvetistä 11.4.1994,
HELVETTI

Kansainvälinen palvelutyö “Light for the Nations” (suom. Valoa Kansoille) esittää "Ilmestyksiä taivaasta ja helvetistä seitsemän nuoren kokemana.

Jeesus Kristus kohtasi nämä seitsemän kolumbialaista nuorta yhtenä ryhmänä ja näytti heille taivaan ja helvetin. Tässä on heidän selvityksensä taivaan kirkkauksista ja helvetin kurjuudesta.

Äänitteestä, josta (engl.kielinen) käännös on tehty, on pystytty saamaan talteen vain kuusi todistusta.

Ensimmäinen todistus

Luukas 16:19:

Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.

Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'

Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'


Raamattu, Jumalan Sana, on hyvin selvä taivaan ja helvetin suhteen. Tässä katkelmassa, jonka juuri luimme, Herra kertoo meille kahdesta paikasta: taivaasta ja helvetistä, tuomiosta tai pelastuksesta.

Välimaastoa ei ole. Kiirastulta ei ole. Helvetin esikartanoa, jossa ihminen olisi hetken kuolemansa jälkeen ja sitten menisi taivaaseen, ei ole. Raamattu on hyvin selvä tässä asiassa.


(11. huhtikuuta, 1995) Jumala antoi meille ilmestyksen , joka tulisi muuttamaan elämänkaaremme. Olimme juuri alkaneet tuntea Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Olemme seitsemän nuorta, joille Jumala on antanut etuoikeuden ja suuren vastuun jakaa tämä ilmestys maailmalle.

Kaikki alkoi noin kello 10 aamulla. Olimme rukoilemassa ja valmistauduimme lähtemään piknikille myöhemmin päivällä. Yhtäkkiä kello 10:n maissa erittäin voimakas valkoinen valo paistoi läpi eräästä ikkunasta. Kun valo ilmestyi, me kaikki aloimme puhua kielillä ja meidät kastettiin Pyhässä Hengessä.

Me kaikki hämmästyimme ja lumouduimme siitä mitä näimme. Tuo upea valo valaisi koko huoneen. Valo oli paljon auringonvaloa voimakkaampi. Keskellä valoa näimme valkoisiin pukeutuneen enkelijoukon. Nuo enkelit olivat hyvin kauniita, pitkiä ja todella komeita. Enkeleiden keskellä näimme jotain ihmeellistä – Ihmisen hahmon. Tämä hahmo oli erityinen olento, mies, joka oli pukeutunut hyvin valkoiseen mantteliin ja viittoihin. Hänen hiuksensa olivat kuin kultanauhoja. Emme nähneet Hänen kasvojaan, koska valo oli liian kirkas. Näimme kuitenkin kultaisen vyön, joka oli Hänen rintansa ympärillä. Siinä luki kultaisin kirjaimin: ”Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.”

Hänellä oli jaloissaan sandaalit puhtaasta kullasta, ja Hänen kauneutensa oli vailla vertaa. Kun näimme tuon Miehen, me kaikki vajosimme polvillemme. Sitten aloimme kuulla Hänen äänensä. Se oli hyvin erikoinen ja ihana; jokainen sana porautui sydämiimme kuin kaksiteräinen miekka; aivan kuten Jumalan Sanassa on kirjoitettu (Hepr. 4:12).

Hän puhui meille hyvin yksinkertaisin, mutta voimakkain sanoin. Kuulimme korvillamme Hänen sanovan meille: ”Pienoiseni, älkää pelätkö, minä olen Jeesus Nasaretilainen, ja olen vieraillut luonanne näyttääkseni teille mysteerin, jonka te voitte näyttää ja kertoa kaupungeille, kansakunnille, suurkaupungeille, seurakunnille ja kaikkialle. Mihin käsken teidän mennä, menkää, ja mihin kiellän teitä menemästä, älkää menkö.”

Pyhä Raamattu, Jumalan Sana, sanoo Joel 2:28 "Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.”

Nämä ovat aikoja, jolloin Jumala varustaa jokaista. Sitten tapahtui jotain outoa, keskelle huonetta ilmestyi kallio, ja Herra, joka oli kanssamme, laittoi meidät menemään kalliolle. Kallio oli noin 20 senttimetriä lattian yläpuolella, ja lattiaan ilmestyi suuri aukko. Se oli suunnaton, hirvittävä onkalo tai luola. Pian menimme kallion päällä alas, läpi lattian onkalosta. Oli pimeää, ja onkalo vei meidät maan keskipisteeseen. Ollessamme tuossa synkässä pimeydessä olimme todella peloissamme!

Pelkäsimme niin paljon, että sanoimme Herralle: ”Herra, emme halua mennä tuonne! Älä vie meitä sinne Herra! Vie meidät pois täältä Herra!” Herra vastasi meille hyvin kauniilla ja lohdullisella äänellä: “Tämä kokemus on tarpeen, jotta näette ja voitte kertoa toisille.”

Olimme sarvenmuotoisessa tunnelissa ja tuijotimme nähdäksemme varjojen, demonien ja hahmojen liikkuvan paikasta toiseen. Menimme yhä syvemmälle alas. Vain muutamien sekuntien ajan tunsimme tyhjyyttä ja suurta pelkoa. Sitten saavuimme joihinkin luoliin; joidenkin hirvittävien ovien luo, se oli kuin labyrintti. Emme halunneet mennä sisään. Huomasimme kammottavan hajun ja kuumuuden, joka tukehdutti meitä. Kun menimme sisään, näimme hirveitä asioita, kauhistuttavia kuvia. Koko paikka oli liekkien vallassa; ja liekkien keskellä oli tuhansien ihmisten ruumiita. He kärsivät suuressa kidutuksessa. Näky oli niin hirvittävä, ettemme halunneet sitä nähdä. Paikka oli jaettu eri kidutuksen ja kärsimyksen osiin.

Yksi ensimmäisistä osista, jotka Herra antoi meidän nähdä, oli ”Patojen laakso”, kuten me sitä nimitimme. Siellä oli miljoonia patoja. Padat oli upotettu maan tasalle; jokaisessa niissä kiehui sisällä laavaa. Jokaisessa padassa oli kussakin sellaisen henkilön sielu, joka oli kuollut ja mennyt helvettiin. Heti kun nuo sielut näkivät Herran, he alkoivat huutaa ja kirkua: ”Herra, armahda meitä! Herra anna minun tulla pois tästä paikasta! Herra, vie minut pois ja kerron maailmalle, että tämä paikka on totta!” Mutta Herra ei edes katsonut heihin.

Siinä paikassa oli miljoonia miehiä, naisia ja nuoria. Näimme myös homoseksuaaleja ja juoppoja tuskissaan. Näimme, kuinka he kaikki huusivat suuressa tuskassa.

Oli järkyttävää nähdä, kuinka heidän ruumiitaan tuhottiin. Madot kulkivat edestakaisin heidän tyhjistä silmäkuopistaan, suustaan ja korvistaan; ja tunkeutuivat heidän ihonsa läpi joka puolella ruumista.

Tämä täyttää sen kirjoitetun Jumalan sanan, joka on Jesajan kirjan 66:24:
”Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.”
Myös Markus 9:44: ”Missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'.”

Olimme aivan kauhuissamme siitä, mitä katselimme. Näimme liekkejä, jotka olivat noin 2,7 metristä 3,7 metriin. Sisällä jokaisessa liekissä oli sellaisen henkilön sielu, joka oli kuollut ja mennyt helvettiin.

Herra salli meidän nähdä miehen, joka oli yhden tuollaisen padan sisällä. Hän oli ylösalaisin ja liha hänen kasvoiltaan putoili palasina. Hän jäi katsomaan Herraa tarkkaavaisesti.; ja alkoi sitten huutaa ja itkeä Jeesuksen nimen puoleen. Hän sanoi: ”Herra armahda! Herra anna minulle mahdollisuus! Herra vie minut pois tästä paikasta!” Mutta Herra Jeesus ei halunnut katsoa häneen. Jeesus yksinkertaisesti käänsi hänelle selkänsä. Kun Jeesus teki niin, mies alkoi kirota ja herjata Herraa. Tämä mies oli John Lennon, satanistisen ”The Beatles” bändin jäsen. John Lennon oli mies, joka pilkkasi ja herjasi Herraa eläessään. Hän sanoi, että kristinusko tulisi katoamaan ja jokainen tulisi unohtamaan Jeesuksen Kristuksen. Tänä päivänä tuo mies on helvetissä ja Jeesus Kristus elää!! Kristinuskokaan ei ole kadonnut.

Kun aloimme kulkea alueen reunamilla, sielut kurottivat käsiään puoleemme ja rukoilivat armoa. He pyysivät Jeesusta viemään heidät pois sieltä, mutta Herra ei koskaan edes katsonut heihin.
Sitten aloimme kulkea eri alueiden läpi.

Tulimme kaikkein kauhistuttavimpaan helvetin osaan, jossa kaikkein pahimmat kidutukset tapahtuivat; helvetin keskustaan. Kaikkein väkevimmät kidutuksen muodot; sellaista kidutusta, että ihmisolento ei voisi koskaan sellaista edes ilmaista. Ainoat ihmiset täällä olivat heitä, jotka tunsivat Jeesuksen ja Jumalan Sanan. Siellä oli pastoreita, evankelistoja, lähetystyöntekijöitä, ja kaikenlaisia ihmisiä, jotka kerran olivat ottaneet Jeesuksen vastaan ja jotka tunsivat totuuden; mutta elivät kaksoiselämää.
Siellä oli myös luopioita; heidän kärsimyksensä oli tuhat kertaa pahempaa kuin kenenkään muun.

He huusivat ja rukoilivat Herralta armoa, mutta Herran sana sanoo Hepr. 10:26-27:
”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.”

Ne sielut olivat siellä, koska he saarnasivat, paastosivat, lauloivat ja nostivat kätensä seurakunnassa, mutta kaduilla ja kodeissa he olivat avionrikkojia, harjoittivat haureutta, valehtelivat ja varastivat. Me emme voi valehdella Jumalalle. Raamattu sanoo, että hän, joka on asetettu paljon vartijaksi, häneltä myös vaaditaan paljon. (Luukas 12:48) Sitten Jumala salli meidän nähdä kaksi naista, jotka kerran olivat olleet kristittyjä sisaria maan päällä, mutta he eivät eläneet vanhurskaasti Herran edessä. Toinen sanoi toiselle: ”Sinä kirottu roisto! On sinun syytäsi, että minä olen tässä paikassa! Sinä et saarnannut minulle pyhää evankeliumia! Ja koska sinä et kertonut minulle totuutta, minä olen nyt helvetissä!”

Näin he keskustelivat toistensa kanssa liekkien keskellä ja vihasivat toisiaan, sillä helvetissä ei ole rakkautta, armoa tai anteeksiantoa. Siellä oli tuhansia sieluja, jotka olivat tunteneet Jumalan Sanan, mutta heidän elämänsä ei ollut puhdas Herran pyhän läsnäolon edessä.

“Ette voi leikkiä Jumalan kanssa ettekä helvetin lieskojen kanssa!” , Herra sanoi. Hän myös sanoi meille: ”Poikani, kaikki maailman kärsimykset yhdessä eivät ole mitään, MITÄÄN verrattuna niihin kärsimyksiin, joita ihminen kohtaa helvetin parhaimmissa paikoissa.” Jos se on niin kauheaa jo heille, jotka kärsivät helvetissä vähiten, niin kuinka paljon pahempaa sen täytyy olla heille, jotka ovat helvetin keskuksessa, heille, jotka kerran tunsivat Herran Sanan ja kulkivat siitä pois. Sitten Herra sanoi meille, että me voisimme leikkiä tulella maan päällä, mutta emme koskaan helvetissä.

Jatkoimme kulkemistamme eri paikoissa ja Herra näytti meille monia eri ihmisiä. Saatoimme nähdä, että kaikki ihmiset olivat kohdanneet suurin piirtein kuutta erityyppistä kidutuksen muotoa. Siellä oli demonien kaikenlaisilla rangaistuksilla kiusaamia sieluja. Eräs kauhea rangaistus oli heidän oma tietoisuutensa sanomassa ”muistatteko, kun he saarnasivat teille, muistatteko kun kuulitte Jumalan Sanaa, muistatteko, kun he kertoivat teille helvetistä ja te nauroitte sille!” . Heidän oma tietoisuutensa kidutti heitä; aivan kuin madot, jotka risteilivät kaikkialla heidän ruumiissaan, kuin kuluttava tuli, joka oli tuhannet ja tuhannet kerrat kuumempi kuin tiedämmekään. Tässä oli palkinto, joka perkeleellä on kaikille niille, jotka etsivät ja seuraavat häntä.

Herran Sana sanoo Ilmestyskirjassa 21:8 “Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Seuraavaksi Herra näytti meille miehen, joka oli murhannut kuusi ihmistä. Nuo kuusi ihmistä olivat nyt hänen ympärillään ja huusivat hänelle sanoen: ”On sinun syysi, että me kaikki olemme tässä paikassa, SINUN SYYSI!”
Murhaaja yritti peittää korvansa, sillä hän ei halunnut kuunnella heitä, mutta hän ei voinut välttyä kuulemasta, sillä helvetissä kaikki aistit ovat paljon herkempiä.
Siellä sieluja kidutettiin sietämättömällä janolla, jota ei voi tyydyttää millään tavoin; niin kuin Raamatun kertomus Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä. (Luukas 16:19) Rikas mies helvetissä halusi yhden ainoan pisaran vettä, se olisi ollut riittävästi. 

Herran Sana sanoo Jesaja 34:9:ssä:
”Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi.”

Siinä paikalla jokainen sielu oli keskellä tulta. Ihmiset näkivät kangastuksia kristallinkirkkaista joista tulen keskellä; mutta kun he yrittivät tavoittaa niitä, joet muuttuivat tuleksi. He näkivät myös puita, joissa oli vettä antavia hedelmiä; mutta kun he yrittivät ottaa niitä, he polttivat kätensä ja demonit pilkkasivat heitä.

Sitten Jumala vei meidät vielä pahempaan paikkaan kuin edelliset olivat olleet. Me näimme tulisen järven ja tulikiveä. Järven toisella puolella oli pienempi järvi. Siinä oli miljoonia ja miljoonia ja miljoonia sieluja, jotka itkivät ja rukoilivat Herraa armahtamaan heitä. He sanoivat Herralle: ”Herra pyydämme! Ota meidät täältä, edes pieneksi hetkeksi! Ole kiltti ja anna mahdollisuus päästä täältä ulos!” Herra ei kuitenkaan voinut tehdä heidän hyväkseen enää mitään, sillä heidän tuomionsa oli jo langetettu.

Niiden miljoonien ja miljoonien ihmisten joukosta Herra salli meidän keskittyä yhteen mieheen, jonka ruumis oli puoliksi upoksissa tulijärvessä. Herra antoi meidän ymmärtää ja tietää miehen ajatukset. Tuon miehen nimi oli Mark . Olimme ihmeissämme asioista, joita tuo mies itselleen sanoi, hänen ajatuksistaan. Opimme iankaikkisen läksyn, kun kuulimme seuraavat ajatukset: ”Antaisin mitä tahansa saadakseni olla teidän tilallanne nyt! Antaisin mitä tahansa päästäkseni takaisin maan päälle edes yhdeksi minuutiksi. En välittäisi, vaikka olisin kaikkein kurjin, sairain, vihatuin, tai köyhin ihminen maailmassa, antaisin mitä tahansa päästäkseni takaisin! Edes yhdeksi minuutiksi maan päälle.”

Herra Jeesus piteli minua kädestä. Jeesus vastasi Markin ajatuksiin sanoen: “Mark, miksi haluaisit palata maan päälle vain yhdeksi minuutiksi?” Itkuisella ja kiusatulla äänellä hän kertoi Jeesukselle: ”Herra! Antaisin mitä tahansa päästäkseni takaisin maan päälle vain yhdeksi ainoaksi minuutiksi, jotta voisin katua ja pelastua.” Kun Herra kuuli mitä Markilla oli sanottavaa, näin veren tulevan Jeesuksen haavoista ja kyynelten täyttämin silmin Hän sanoi: ”Mark, sinun kohdallasi se on liian myöhäistä! Madot ovat allasi vuoteena ja toukat peittonasi.” (Jes.14:11)
Kun Herra sanoi tämän Markille, tämä upposi järveen ikuisiksi ajoiksi. Surullista, mutta yhdelläkään noista sieluista ei ole enää toivoa. Vain meillä täällä maan päällä on mahdollisuus katua tänään ja mennä Taivaaseen Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa.

(Ensimmäinen todistaja sanoi päätteeksi: "Jätän sinut nyt sisareni seuraan jatkamaan tätä todistusta, kiitos.")

Toinen todistus, Lupe

Jumalan siunausta rakkaat sisaret ja veljet.

Luetaanpa Herran Sana Psalmista 18:9.
“Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.”

Kun Herra tarttui käteeni, minä tarrasin siihen kiinni ja me aloimme laskeutua siihen tunneliin. Tunnelissa tuli pimeämpää ja pimeämpää niin, etten lopulta enää nähnyt vapaata kättäni. Äkkiä ohitimme jonkin tumman ja säkenöivän; se piti ääntä. Pimeys oli niin tiheää, että edes käden mitan päässä olevat tunnelin seinät eivät erottuneet. Laskeuduimme niin nopeasti, että tuntui kuin sieluni olisi irtautunut ruumiistani.

Pian tunsin todella mädän lemun, aivan kuin pilaantunutta lihaa. Se paheni hetki hetkeltä. Sitten kuulin miljoonien ja miljoonien sielujen äänet. He huusivat loputtomasti, itkivät ja valittivat. Se oli niin pelottavaa, että käännyin Herran puoleen ja sanoin: ”Herra, mihin sinä viet minua? Herra armahda minua! Ole kiltti ja armahda minua!” Herra sanoi vain: “Sinun on välttämätöntä nähdä tama, jotta voit kertoa kaikille muille.”

Jatkoimme alaspäin tuota sarven muotoista tunnelia, kunnes saavuimme paikkaan, joka oli täysin pimeä. Kuin raskas verho olisi vedetty silmieni edestä, minä näin miljoonat ja miljoonat lieskat. Vielä pahempaa, kuulin ne ahdistavat huudot, mutta en voinut nähdä ketään.

Olin todella peloissani. Sanoin Herralle: ”Voi Herra pyydän, armahda minua! Voi Herra kiltti, armahda minua! Älä vie minua tähän paikkaan! Anna minulle anteeksi!”.

Tuossa vaiheessa en uskonut, että olin vain tarkkailija helvetissä, luulin, että se oli tilinteon päivä. Seisoen Herran Jeesuksen edessä vapisin rajusti, koska todella luulin sen olevan elämäni loppu.

Siirryimme lähemmäksi edessämme olevaa suurta liekkiä; se oli valtava, ja paloi raivokkaasti. Jatkoin hitaasti matkaa alaspäin, nähden suuren joukon liekkejä ja kuullen miljoonien sielujen itkevän yhteen ääneen.

Sitten näin puisen pöydän, jota tuli ei kuluttanut. Siinä näytti olevan ikään kuin olutpulloja. Ne näyttivät virkistäviltä, mutta olivat täynnä tulta. Kun katselin tätä, eräs mies ilmestyi yhtäkkiä. Hänen lihansa oli melkein kokonaan tuhoutunut ja se, mitä hänen vaatteistaan oli jäljellä, oli mutaista ja paloi. Hän oli menettänyt silmänsä, suunsa ja kaikki hiuksensa tulessa. Hän pystyi näkemään minut, vaikkei hänellä ollut silmiä. Sanon sinulle, että se on ihmisen sielu, joka ajattelee, järkeilee ja todella näkee; ei luonnollinen ruumiisi. Mies ojensi laihaa kättään Herraa kohden ja alkoi itkeä sanoen: ”Herra, armahda minua! Herra armahda minua! Olen tuskissani! Minä palan! Armahda minua ja vie pois tästä paikasta!”

Herra katsoi häneen säälien, ja aloin tuntea jotain lämmintä kädessäni. Katsoin, ja se oli verta… Jeesuksen verta! Herran veri vuosi hänen kädestään, kun Hän katseli tuota liekkien nielaisemaa, tuskissaan olevaa miestä. Sitten mies käänsi katseensa pöydän suuntaan ja käveli pulloja kohti. Hän tarttui pulloon, mutta juuri kun hän oli juomaisillaan siitä, tuli ja savu ampui ulos pullosta. Hänen päänsä heilahti taaksepäin ja hän huusi sellaisella äänellä, jollaista en ole koskaan kuullut. Hän huusi suuressa tuskassa ja surussa ja alkoi sitten juoda sitä mitä pullossa oli. Mutta pullo oli täynnä happoa ja se tuhosi hänen kurkkunsa täysin. Hapon pystyi näkemään, kun se kulki hänen vatsansa läpi ja satutti häntä.

Numero 666 oli istutettu tämän miehen otsaan. Hänen rinnassaan oli jostain tuntemattomasta metallista tehty laatta, jota ei voinut tuhota, eivät edes kuumuus tai madot. Siinä oli jotain kirjaimia, mutta emme ymmärtäneet niitä. Herra, suuressa armossaan, tulkitsi kirjoituksen meille. ”Olen täällä, koska olen juoppo.”
Hän rukoili Herralta armoa, mutta Jumalan Sana on hyvin selvä, kun se sanoo 1.Korinttolaiskirjeessä, 6:10:
”eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.”

Herra näytti minulle tämän miehen viimeiset hetket maan päällä, ihan kuin elokuvassa tai filmissä. Oli kuin olisin nähnyt hänen viimeiset sekuntinsa ennen kuolemaa suuresta televisiosta. Miehen nimi oli Luis ja hän oli baarissa juomassa. Näin saman pöydän ja samat pullot siellä baarissa. Pöydän ympärillä olivat hänen ystävänsä.

(Voin kertoa teille nyt, että on olemassa vain YKSI TODELLINEN YSTÄVÄ, ja Hänen nimensä on JEESUS KRISTUS. Hän on se Uskollinen Ystävä.)

Luis ryyppäsi, ja hänen ystävänsä olivat jo humalassa. Hänen paras ystävänsä otti pullon, rikkoi sen ja alkoi iskeä Luisia. Kun näimme Luisin makaavan lattialla, hän juoksi karkuun ja Luis vuosi kuoviin. Surullisinta tässä oli, että hän kuoli ilman Herraa.

Tämän kaiken keskellä, kun kaikki ne sielut helvetissä huusivat, minä kysyin Herralta: ”Voi Herra, ole hyvä ja kerro minulle, tiesikö tämä mies sinusta? Tiesikö hän sinun pelastuksestasi?” Herra vastasi surullisesti: ”Kyllä Lupe, hän tiesi minusta. Hän hyväksyi minut henkilökohtaisena pelastajanaan, mutta ei palvellut minua.” Sitten tunsin vieläkin enemmän pelkoa. Luis itki kovempaa ja huusi: ”Herra, tämä koskee! Tämä koskee! Ole kiltti ja ole minulle armollinen!” Hän levitti toistamiseen kätensä Herraa kohti, mutta Jeesus otti minua kädestä ja me kävelimme pois liekkien luota. Liekkien kuluttama Luis muuttui väkivaltaisemmaksi, ja hän huusi kovempaa: ”Armahda minua! Armahda minua!” Sitten hän katosi liekkeihin.

Me jatkoimme kävelemistä; tämä paikka oli todella valtava ja pelottava! Lähestyimme toista liekkiä ja sanoin Herralle: ”Herra, ei! Ole kiltti, en halua enää nähdä tätä! Rukoilen sinua, anna minulle anteeksi! Ole kiltti ja anna anteeksi! En halua nähdä tätä!” Suljin siis silmäni, mutta sillä ei ollut merkitystä, olivatpa ne auki tai kiinni, näin yhä kaiken. Tämä liekki alkoi hitaasti madaltua ja aloin nähdä naisen. Hän oli mudan peitossa, ja muta oli täynnä matoja. Hänellä oli enää muutama hius jäljellä, ja hän oli peittynyt matojen kuhisemaan mutaan. Madot söivät häntä joka puolelta ja hän huusi: ”Herra armahda minua! Herra armahda minua ja anna anteeksi! Katso minua! Tämä koskee! Armahda minua! Ota pois nämä madot! Ota minut pois tästä kidutuksesta, sillä se koskee niin paljon!” Herra vain katsoi häneen suuressa surussa.
Kun pidimme Häntä kädestä, tunsimme tuskan ja surun kaikkien kadotettujen, ikuisesti helvetin tulessa palavien sielujen puolesta, jota Hän tunsi.

Tällä naisella ei ollut silmiä tai huulia, mutta pystyi yhä näkemään ja tuntemaan; kaikki tuska oli vain vahvempaa. Hänellä oli pullo käsissään, täynnä happoa, mutta hän luuli, että siinä oli parfyymia. Minä pystyin näkemään, että siinä oli happoa, ja joka kerran kun hän suihkautti sitä ylleen, se poltti häntä. Siitä huolimatta hän lisäsi tuota happoa keholleen uudestaan ja uudestaan. Hän hoki, että se oli kallista hajuvettä. Hän uskoi myös, että hänellä oli kaunis kaulakoru, mutta minä näin vain käärmeitä kiertyneitä hänen kaulansa ympäri. Hän uskoi, että hänellä oli hyvin kalliit rannerenkaat, mutta minä näin, että ne olivat matoja, noin noin 30 senttimetrin pituisia ja kaivoivat raivokkaasti tietään hänen luihinsa. Hän sanoi, että hänen korunsa olivat kaikki, mitä hänellä oli, mutta minä näin skorpioneja ja matoja kaikkialla hänen ruumiissaan. Hänellä oli samanlainen metallilaatta kuin kaikilla muillakin helvetissä. Siinä luki ”Olen täällä ryöstöstä” .

Tällä naisella ei ollut tunnonvaivoja syntinsä tähden. Herra kysyi häneltä: ”Magdalena, miksi olet tässä paikassa?” Hän vastasi: ”Ei minua häirinnyt varastaa toisilta. Ainoa mistä välitin oli, että minulla oli koruni ja että sain kalliimpia parfyymejä. En välittänyt siitä kenet ryöstin, kunhan näytin hyvältä.”

Pidin yhä kiinni Kristuksen kädestä, kun näin matojen kaivautuvan koko hänen ruumiinsa läpi. Magdalena kääntyi ympäri etsien jotakin. Kysyin Herralta vielä kerran: ”Herra, tiesikö tämä ihminen sinusta?” Ja Herra vastasi: ”Kyllä, tämä ihminen tiesi minusta.” Magdalena alkoi katsella ympärilleen sanoen: “Herra, missä se nainen on, joka puhui minulle sinusta? Missä hän on? Minä olen ollut helvetissä 15 vuotta.” Kaikki ihmiset helvetissä pystyvät muistamaan kaiken. Magdalena kysyi uudestaan ja uudestaan: ”Missä se nainen on? En näe häntä!” Tiesin, että hänen ruumiinsa ei pystynyt kääntymään ympäri, koska hänen lihansa oli juuttunut samaan asentoon. Hän yritti kääntyä ja katsoa muihin liekkeihin löytääkseen naisen, joka puhui hänelle Jumalasta. Herra vastasi: ”Ei! Ei, Magdalena, hän ei ole täällä. Se nainen, joka kertoi sinulle minusta, on minun kanssani taivaassa.” Kuultuaan tämän hän heittäytyi liekkeihin, jotka polttivat häntä vieläkin enemmän. Hänen metallilaattansa paljasti hänet varkaaksi.

Haluan sinun lukevan Herran Sanasta jakeen Jesaja 3:24:
”Silloin tulee tuoksun sijaan löyhkä, vyön sijaan nuora, käherretyn tukan sijaan kaljuus, korupuvun sijaan säkkiverho, kauneuden sijaan polttomerkki.”

Kun jatkoimme kävelyä Herran kanssa, näin hyvin suuren pilarin, joka oli täynnä matoja. Sen ympärillä oli punahehkuinen metalliliukumäki. Tuossa pilarissa oli kirkkaasti valaistu mainostaulu, jonka pystyi näkemään kaikkialta. Mainostaulussa luki: ”Tervetuloa kaikki valehtelijat ja juoruilijat.” Metalliliu'un päässä oli pieni kiehuva laguuni. Se näytti palavalta tulikiveltä. Sitten näin täysin alastoman henkilön tulevan liukua pitkin. Kun he laskivat liukua, heidän ihonsa kuoriutui ja tarttui liukuun. Kun he putosivat palavaan laguuniin, heidän kielensä laajeni, kunnes se räjähti ja kielen tilalle ilmestyi matoja. Tämä aloitti heidän piinansa.

Jumalan Sana sanoo Psalmissa 73:18-19:
“Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.”

Kun näin tämän, meidät tuotiin takaisin, pois helvetistä. Haluan vain kertoa teille, että taivas ja helvetti ovat jopa todellisempia kuin tämä fyysinen maailma, jonka me tunnemme. Se on juuri täällä, missä sinä päätät, mihin suuntaan haluat mennä: viettää ikuisuuden Jeesuksen kanssa vai palavassa helvetissä. Herra sanoi meille yhä uudestaan: ”Ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä minua, ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä minua.” (Hepr. 12:14). Sen vuoksi minä kerron sinulle nyt sen saman asian, ”Ilman pyhitystä et voi nähdä Herraa”.

Kolmas todistus, Sandra

Mennään Herran Sanaan, Matteus 10:28: 

”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”

Aina kun sielu saapuu helvettiin, tuo henkilö ottaa vastaan kuoleman ruumiin. 

Herra vain tarttui minua kädestä, ja me aloimme mennä alaspäin hyvin syvän ja pimeän tunnelin läpi, joka johti Maan keskustaan. Saavuimme paikkaan, jossa oli useita ovia; eräs niistä aukesi, ja astuimme Herran kanssa sisään. En laskenut irti Herran kädestä, sillä tiesin niin tehdessäni jääväni helvettiin ikuisiksi ajoiksi. Astuessamme ovesta näin suunnattoman suuren seinän. Siellä roikkui koukuista tuhansia ihmisiä päästään. Kahleet sitoivat heidän kätensä seinään. Näimme myös useiden tuhansien ihmisten seisovan liekkien keskellä joka puolella.

Menimme erään liekin eteen ja se alkoi hitaasti hiipua. Pian näin sisällä henkilön, ja kun hän puhui, pystyin kuulemaan, että hän oli mies. Miehellä oli yllään papin puku, joka oli täydellisen saastainen ja riekaleina. Madot luikertelivat sisään ja ulos, joka puolella miehen ruumista. Hän näytti hiiltyneeltä ja tulen polttamalta.
Hänen silmänsä oli nykäisty irti, ja hänen lihansa suli ja tippui maahan. Mutta kun kaikki liha olisi pudonnut pois, se kasvaisi takaisin ja koko prosessi alkaisi alusta. 

Kun hän näki Jeesuksen, hän sanoi: ”Herra armahda minua, armahda minua! Ole kiltti ja päästä minut ulos täältä hetkeksi! Vain minuutiksi!” Tämän miehen rinnassa oli metallilaatta, jossa luki ”Olen täällä ryöstöstä” .

Kun Jeesus tuli lähelle, hän kysyi mieheltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Mies vastasi: ”Andrew, nimeni on Andrew, Herra.”
Herra kysyi häneltä: ”Kuinka kauan olet ollut täällä?" Andrew vastasi, ”Olen ollut täällä hyvin kauan aikaa.”
Mies alkoi kertoa tarinaansa. Hän sanoi olleensa vastuussa kymmenysten keräämisestä ja rahan jakamisesta köyhille katolisessa kirkossaan. Kuitenkin, hän varasti rahaa. 

Silmät täynnä myötätuntoa Herra kysyi mieheltä: “Andrew, oletko sinä koskaan kuullut evankeliumia?” Andrew vastasi: ”Kyllä Herra, oli muuan kristitty rouva, joka meni kirkkoon ja hän saarnasi kerran evankeliumia, mutta en halunnut ottaa sitä vastaan. En halunnut uskoa sitä, mutta uskon sen nyt! Nyt uskon, että tämä on totta! Ole hyvä, Herra, ja vie minut pois täältä, edes hetkeksi!”

Hänen puhuessaan madot ryömivät hänen silmäkuopistaan, tullen ulos korvista ja mennen taas sisään hänen suustaan. Hän yritti työntää niitä pois käsillään, mutta se oli mahdotonta. Hän huusi hirvittävästi ja pyysi Jumalalta armoa yhä uudestaan. Hän pyysi Jeesusta viemään hänet ulos siitä paikasta. Vielä pahempaa oli, että demonit piinasivat häntä, lävistäen häntä keihäillään jatkuvasti. Demonit näyttivät aivan niiltä “The Jordanos” lelunukeilta, joita meillä on täällä maan paella. Minä näin ne nuket helvetissä, mutta ne eivät olleet enää nukkeja; ne olivat elossa ja demonisia. Ne olivat noin 90 senttimetriä pitkiä ja niillä oli hyvin terävät hampaat. Niiden suusta tuli verta ja niiden silmät olivat aivan punaiset. Ne iskivät Andrew'ta kaikella voimallaan, kuten myös heitä, jotka olivat tässä osassa helvettiä. Kun tarkkailin tätä, kysyin Herralta, miten oli mahdollista, että maan päällä oleva nukke näytti täysin samanlaiselta kuin se demoni. Herra kertoi minulle, että ne olivat surullisuuden henkiä. 

Kun jatkoimme, näimme tuhansia ihmisiä kärsimyksissä. Joka kerran kun sielu näki Herran, he yrittivät tarttua Häneen laihoilla käsillään. Huomasin naisen, joka alkoi huutaa nähdessään Jeesuksen. Hän kirkui: ”Herra armahda minua! Vie minut pois tästä paikasta!” Hän kärsi paljon ja kurotti käsiään Herraa kohti. Hän rukoili ja rukoili Häntä viemään hänet pois siitä paikasta edes yhdeksi sekunniksi. Hän oli aivan alasti ja mudan peitossa. Hänen hiuksensa olivat aivan likaiset ja matoja luikerteli ylös ja alas hänen ruumistaan. Hän yritti ottaa niitä pois käsillään, mutta joka kerta kun hän raapaisi joitakin pois, madot moninkertaistuivat. Madot olivat noin 15 - 20 senttimetriä pitkiä. 
Herran sana sanoo Mark. 9:44 : “missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'” . 

Oli todella kauheaa nähdä tuo nainen ja kuulla hänen huutonsa, kun madot ahnaasti söivät hänen lihaansa. Hänen rintaansa oli istutettu metallilaatta, jota tuli ei voinut tuhota. Siinä luki: ”Olen täällä haureuden tähden” . Syntinsä seurauksena tuo nainen pakotettiin harjoittamaan haureutta helvetissä erittäin vastenmielisen ja lihavan käärmeen kanssa. Käärmeellä oli valtavat piikit ruumiissaan, noin 15 - 20 senttimetriä pitkät. Käärme tunkeutui hänen intiimialueilleen ja kulki ylös hänen kurkkuunsa. Kun käärme meni hänen sisäänsä, hän alkoi kirkua. Hän rukoili Herraa vieläkin enemmän viemään hänet pois siitä paikasta, ”Herra, olen täällä haureuden tähden, olen ollut täällä seitsemän vuotta, siitä saakka kun kuolin AIDSiin. Minulla oli kuusi rakastajaa, ja olen täällä haureuden tähden.”
Helvetissä hänen täytyi käydä syntinsä läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Hänellä ei ollut päivän eikä yön rauhaa, vaan hän kärsi samalla tavoin jatkuvasti. 

Hän yritti kurottaa kätensä Herran puoleen, mutta Herra sanoi hänelle vain: ”Blanca, sinun kohdallasi on liian myöhäistä. Madot ovat vuoteenasi ja toukat peitteenäsi.” (Jes.14:11) Kun Herra sanoi nämä sanat, tulipeite verhosi naisen enkä nähnyt häntä enää. 

Jatkoimme kävelemistä, näimme tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Siellä oli nuoria, aikuisia, vanhuksia kärsimyksissään. Saavuimme paikkaan, joka näytti kuin suurelta, tuliselta uima-altaalta, jossa oli tuhansia ihmisiä. Jokaisella heistä oli rinnallaan metallilaatta, jossa luki: ”Olen täällä, koska en antanut kymmenyksiä ja uhreja” . Kun luin sen kysyin Herralta: ”Herra, miten tämä voi olla mahdollista, että ihmiset ovat täällä tästä syystä??”
Herra vastasi: ”Niin, koska nämä ihmiset luulivat, että kymmenykset ja uhrit eivät olleet tärkeitä, kun minun Sanani näyttää sen käskynä.” Malakia 3:8-9 sanoo:
”Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. "Mitä me sinulta riistämme?" te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua.”

Herra kertoi minulle, että kun Hänen kansansa pidättää kymmenyksensä, se haittaa Herran työtä, ja siten evankeliumiakaan ei julisteta. Ihmiset tässä paikassa kärsivät tuhat kertaa enemmän kuin muut, koska he tunsivat Herran Sanan, mutta olivat tottelemattomia.

Jatkoimme kävelyämme ja Herra näytti minulle miehen. Näin hänet vyötäröstä ylöspäin ja aloin nähdä näkyä siitä, miten hän kuoli. Hänen nimensä oli Rogelio . Hän oli omassa autossaan, kun joku lähestyi ja saarnasi hänelle evankeliumia antaen hänelle Raamatun. Mutta Rogelio ei välittänyt tuon ihmisen varoituksista ja jatkoi matkaansa tietämättä, että muutaman minuutin kuluttua hänen autonsa murskaantuisi. Se putosi jyrkänteeltä, ja hän kuoli pian sen jälkeen. Sillä hetkellä kun onnettomuus sattui, Raamattu avautui kohdasta Ilm.21:8: 
”Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema."

Kun Rogelio luki tuon jakeen, hän kuoli ja saapui helvettiin. Hän oli ollut siellä vasta kuukauden ja hänellä oli vielä jonkin verran lihaa kasvoillaan. Hän kuitenkin kärsi, kuten kaikki muutkin. Ensin hän ei tajunnut, miksi hän oli helvetissä. Luulisin, että hänen ainoa ja viimeinen mahdollisuutensa vastaanottaa Jeesus oli silloin, kun se kristitty tuli hänen autolleen. Ihan samalla tavoin kuin monilla muillakin on ollut mahdollisuus ottaa Hänet vastaan. 

Tänään kutsun sinua avaamaan sydämesi Jeesukselle; Hän yksin on tie, totuus ja elämä (Joh.14:6). Voimme pelastua Taivaan Valtakuntaan vain Hänen kauttaan. (Apt.4:12) Herra myös pyytää meitä seuraamaan Häntä pyhityksessä ja kunnioituksessa. Jumalan siunatkoon sinua. 

Neljäs todistus

Herra siunatkoon teitä.

Kun Herra tarttui käteeni, näin että seisoin kalliolla ja takanamme näin enkelin. Aloimme laskeutua alas tunneliin uskomatonta vauhtia. Äkkiä käännyin ja huomasin, että enkeli oli mennyt pois, ja minua todella pelotti. Kysyin Herralta: ”Herra, missä se enkeli on? Miksei hän ole enää täällä?”. Herra sanoi: ”Hän ei voi mennä sinne, minne me olemme menossa.”

Jatkoimme alaspäin ja pysähdyimme äkillisesti, kuin hississä. Näin useita tunneleita; ja menimme sisään siitä, josta sisareni Sandrakin kertoi. Se tunneli, jossa ihmiset roikkuivat päästään koukuissa, ja jossa heidän kätensä olivat kahleilla kiinni seinässä. Seinä, jolla ihmiset olivat, näytti äärettömän pitkältä. Miljoonia ihmisiä roikkui siinä. Joka puolella heidän vartaloaan oli matoja. Katsoin eteenpäin ja näin toisen seinän, täsmälleen edellisen kaltaisen. Sanoin Herralle: ”Herra! Täällä on niin paljon ihmisiä!” Samassa hetkessä mieleeni tuli Raamatun jae, jota en kuitenkaan tunnistanut. Herra sanoi minulle: ”Tuonela ja horna eivät kylläänsä saa.” (Sananlaskut 27:20)

Lähdimme sieltä ja saavuimme pian paikkaan, jota kutsuimme ”Patojen laaksoksi”. Nuo padat olivat täynnä kiehuvaa mutaa, ja me menimme lähelle yhtä pataa. Ensimmäinen henkilö, jonka näin, oli nainen. Hänen ruumiinsa kellui ja upposi kiehuvassa mudassa, mutta kun Herra katsoi häneen, hän lopetti liikkumisen ja jäi mutaan vyötäröään myöten. Herra kysyi: ”Nainen, mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Nimeni on Rubiella ” .

Hänen hiuksensa olivat täynnä kiehuvaa mutaa, ja liha roikkui hänen luissaan, jotka olivat hiiltyneet tulessa. Madot kulkivat hänen silmäaukoistaan sisään, tulivat ulos hänen suustaan, menivät taas sisään hänen nenästään ja tulivat ulos korvista. Kun madot eivät päässeet sisään, ne yksinkertaisesti tekivät reiän mennäkseen sisään hänen muihin ruumiinosiinsa, ja se aiheutti sanoinkuvaamatonta tuskaa. Hän huusi, ”Herra, pyydän! Ota minut pois täältä! Armahda minua! En voi jatkaa enää näin! Herra lopeta sinä tama! En kestä enää! Ole kiltti ja armahda minua!”

Herra kysyi, miksi nainen oli siellä. Hän sanoi olevansa siellä turhamaisuuden vuoksi, joka oli sama sana, mikä oli kirjoitettu myös hänen metallilaattaansa. Kädessään hänellä oli tavallisen näköinen pullo, mutta hänelle siellä näytti olevan erittäin kallista parfyymia. Rubiellan täytyi ottaa happoa täynnä oleva pullo, ja suihkuttaa sitä joka puolelle ruumistaan. Tämän vuoksi kaikki liha, johon oli suihkutettu, suli ja aiheutti hänelle suurta tuskaa.
Hän huusi Herralle: ”Herra ole kiltti, armahda minua! En voi olla täällä enää! Vain yksi ainoa sekunti, Herra.”

En sano, että olisi synti käyttää hajuvettä, mutta Herra kertoi meille, että nainen oli siellä hajuvetensä vuoksi, kuten Herran Sana meille sanoo kohdassa 5.Moos.5:7:
”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.”

Hän oli siellä, koska hänen kauneutensa, parfyyminsa ja turhamaisuutensa olivat ensisijalla hänen elämässään. Kuitenkin Herra Jeesus on kuninkaiden Kuningas ja herrain Herra! Hänen täytyy olla elämäsi ensimmäinen; sen vuoksi nainen oli siellä. Surullisesti Herra katsoi naista ja sanoi: ”Rubiella, sinun kohdallasi on liian myöhäistä, madot ovat vuoteenasi, ja madot ovat peitteenäsi.” Kun Herra sanoi sen, tulipeite peitti naisen kokonaan. Kun hänen ruumistaan kulutettiin padassa, hän kärsi hirvittäviä tuskia.

Menimme sitten kauas tuosta paikasta ja tulimme paikkaan, jossa oli jättiläismäiset ovet. Kun lähestyimme, ne aukenivat meille. Toisella puolella näimme jättimäisen luolan. Kun katsoin ylös, näin kuinka eriväriset valot liikkuivat siellä kuin savupilvi. Äkkiä kuulin musiikkia: salsaa, ballenatoa, rokkia, ja erilaista pop-musiikkia, mitä nyt ihmiset kuulevat radiostakin. Herra teki kädellään liikkeen, ja näimme miljoonien ja miljoonien ihmisten roikkuvan kettingit käsissään. He hyppivät villisti tulen yläpuolella. Herra katsoi meihin ja sanoi: ”Katsokaa, tässä on palkka tanssijoille.” Heidän oli pakko hyppiä ylös ja alas musiikin tahdissa. Jos soitettiin salsaa, heidän piti hyppiä sen tahtiin, jos jokin muu musiikki soi, niin heidän piti hyppiä taas sen tahtiin. He eivät koskaan voineet lopettaa hyppimistä. Mutta pahempaa kuin se, heidän kenkiensä pohjissa oli 15 senttimetrin piikit. Aina kun he hyppäsivät, piikit lävistivät heidän jalkansa, eikä heillä ollut hetkenkään lepoa. Kun joku yritti lopettaa, demonit tulivat heti paikalla ja iskivät heitä keihäillä, kirosivat heitä sanoen: ”Ylistä häntä! Tämä on sinun valtakuntasi nyt, ylistä saatanaa! Ylistä häntä! Et voi lopettaa, ylistä häntä! Ylistä häntä! Sinun on pakko ylistää häntä! Sinun on pakko hyppiä! Sinun on pakko tanssia! Et voi lopettaa sekunniksikaan!“

Oli kauheaa, että monet ihmisistä oli kristittyjä, jotka tunsivat Herran, mutta he olivat yökerhoissa, kun kuolivat. Kysyt ehkä: ”Missä kohtaa Raamattua sanotaan, että tanssiminen on väärin?”
Jaak.4:4, Jumalan Sana, sanoo:
“Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi.”

Myös 1.Joh.2:15-17:
”Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.”

Muista, että maailma katoaa, kaikki tämä häviää, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

Ystäväni, sisareni ja veljeni, kun lähdimme täältä, näimme kuin siltoja, jotka jakoivat helvetin eri kidutuksen osiin. Näimme hengen kulkevan erään sillan yli. Se näytti aivan nukelta, joita olemme maan päällä nähneet; kutsumme niitä ”Treasure Troll” -nukeiksi. Niillä on eriväriset hiukset, vanhan miehen kasvot, mutta lapsen vartalo; ilman seksuaalisia osia. Niiden silmät ovat täynnä pahuutta. Herra selitti, että nuo olivat tappion henkiä. Tällä hengellä oli kädessään keihäs ja se käveli mahtailevasti sillalla, kuin kuningatar tai melko malli. Kun se käveli, se iski ihmisiä keihäällään. Se kirosi heitä sanoen, ”Muistatteko sen päivän, kun olitte kristillisen kirkon ulkopuolella, ettekä halunneet mennä sisään? Muistatko, kun he saarnasivat sinulle, etkä halunnut kuunnella? Muistatko, kun he antoivat sinulle traktaatin, ja sinä heitit sen pois?” Kadotetut sielut yrittivät peittää kohdat, joissa heidän korvansa olivat sijainneet. He vastasivat demonille: ”Turpa kiinni! Turpa kiinni! Älä kerro minulle enää! En halua tietää enempää, turpa kiinni!” Paha henki kuitenkin halusi jatkaa sitä, koska se tuotti sieluille tuskaa.

Me jatkoimme kävelyämme Herran kanssa. Katsellessamme ihmismassaa huomasimme miehen, joka huusi lujempaa kuin muut, jotka siellä paloivat. Hän sanoi: ”Isä, Isä, armahda minua!” Herra ei aikonut pysähtyä katsomaan tuota miestä, mutta kun hän kuuli sanan ”Isä” Hän pudisti päätään ja käännähti ympäri. Jeesus katsoi häneen ja sanoi: ”Isä? Kutsutko sinä minua Isäksi? Ei, minä en ole sinun Isäsi, etkä sinä ole minun poikani. Jos olisit poikani, olisit nyt kanssani Taivaan Valtakunnassa. Te olette isänne perkeleen poikia.”

Heti sen jälkeen tulipeitto nousi, ja peitti hänen ruumiinsa kokonaan. Herra kertoi meille tuon miehen elämäntarinan. Mies kutsui Häntä Isäksi, koska oli tuntenut Hänet. Hänellä oli tapana käydä kirkossa ja kuunnella Jumalaa Sanan kautta, ja hän oli saanut Jumalalta monia lupauksia. Kysyimme: ”Herra, mitä tapahtui? Miksi hän sitten on täällä?”. Herra vastasi: “Hän eli kaksoiselämää; hän eli yhdellä tavalla kotona ja toisella tavalla seurakunnassa. Hän ajatteli sydämessään, 'No, eihän kukaan asu lähelläkään, ei pastori eikä kukaan velikään, eli voin tehdä ihan mitä haluan'. Mutta hän unohti, että Herran silmät seuraavat kaikkia teitämme ja että kukaan ei voi valehdella Hänelle tai piiloutua Häneltä.”

Herran Sana sanoo meille:
“Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal.6:7)

Tuo mies kärsi tuhat kertaa pahemmin kuin muut. Hän maksoi kaksinkertaisen tuomion: toisen synneistään ja toisen siitä, että hän ajatteli voivansa pettää Herran. Tänä päivänä ihmiset yrittävät mitata synnin painon; he ajattelevat homoseksuaalisten, varkaiden ja murhaajien olevan suurempia synnintekijöitä kuin valehtelijoiden tai juorujen levittäjien. Mutta Herran silmissä kaikki nämä synnit painavat yhtä paljon ja myös maksavat yhtä paljon. Raamattu sanoo meille:
”Synnin palkka on kuolema” ja ”Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava.” (Room.6:23) (Hes.18:20)

Ystäväni, sisareni ja veljeni, kutsun teidät ottamaan nyt vastaan Jeesuksen kutsun. Jeesus ojentaa armon kätensä sinulle, jos kadut syntejäsi. Herran Sana sanoo meille, että se, joka muuttaa suuntaansa ja katuu, saa armahduksen. On paljon parempi uskoa nyt, kuin odottaa ja saada asia selville kantapään kautta myöhemmin.

Jumalan siunausta.

Viides todistus

Jumalan Sana sanoo kohdassa Room.6:23:
”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Kun menimme sinne alas, tunsin tuskan ja sain kokemuksen kuolemasta. Olin todella pelästynyt siitä, mitä näin. Tajusin, että siellä oli monia, monia ihmisiä; kaikki huusivat ja valittivat. Siellä oli täysi pimeys, mutta Herran läsnäolossa pimeys katosi. Näimme tuhansia ja tuhansia sieluja, jotka kaikki huusivat apua ja armoa. He huusivat Herraa ottamaan heidät pois siitä paikasta. Tunsimme myös suurta tuskaa, koska tiesimme, että Herra kärsi sanomattoman paljon aina, kun Hän näki heidät. Monet huusivat Herraa ottamaan heidät pois edes minuutiksi, tai sekunniksi. Herra kyseli heiltä: ”Miksi haluat päästä pois?” , ja he vastasivat: ”Koska haluan pelastua! Haluan katua ja pelastua!” Heidän kohdallaan oli kuitenkin jo liian myöhäistä.

Te rakkaat ihmiset, jotka kuuntelette minua nyt, nyt on se ainoa mahdollisuus valita iankaikkinen määränpäämme. Voit valita joko iankaikkisen pelastuksen tai iankaikkisen tuomion.

Menimme pidemmälle alas. Näin, että lattia, jolla kävelimme, oli tulen tuhoama; siitä nousi mutaa ja liekkejä. Kaikkialla oli myös hirvittävä haju.

Haju ja ihmisten huudot järkyttivät meitä ja saivat meidät voimaan pahoin. Näimme kaukana miehen, joka oli vyötäröään myöten palavassa mudassa. Aina kun hän kohotti käsiään, liha hänen luistaan irtosi ja putosi mutaan. Pystyimme näkemään harmaan usvan hänen luurankonsa sisäpuolella, ja kysyimme Herralta, mitä se oli. Tämän tyyppinen utu oli jokaisessa henkilössä helvetissä. Herra kertoi, että se oli heidän sielunsa, joka oli vangittu syntiseen ruumiiseen; aivan kuten on kirjoitettu kohdassa Ilm. 14:11:
”Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa - ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen.”

Aloimme tajuta monia asioita, joita olimme laiminlyöneet Maan päällä; kaikkein tärkein, selvin viesti oli, että elämämme Maan päällä määrää paikan, jossa ikuisuuden vietämme.

Kun kävelimme Herran kanssa käsi kädessä, tajusimme, että helvetissä on monia eri paikkoja, joissa on erilaisia kidutuksen tasoja.

Saavuimme paikkaan, jossa oli monia sellejä, ja niissä kidutettuja sieluja. Monenlaiset demonit kiduttivat heitä. Demonit kirosivat sieluja sanoen: ”Sinä kirottu hylkiö, ylistä saatanaa! Palvele häntä kuten teit, kun olit Maan päällä!” Sielut kärsivät hirvittävästi madoista, ja tuli oli kuin happoa joka puolella heidän ruumistaan.

Näimme kaksi miestä yhdessä sellissä, molemmilla oli tikari kädessään ja he pistelivät toisiaan. He sanoivat toisilleen: ”Sinä kirottu hylkiö! Sinun takiasi minäkin olen täällä! Sinä sait minut tulemaan tänne, koska pimitit minulta totuuden etkä antanut minun tunnistaa Herraa! Et antanut minun ottaa Häntä vastaan! Minulla oli monta mahdollisuutta, mutta sinä et antanut! Sen vuoksi olen täällä, kidutettuna yötä päivää!”

Herra näytti meille heidän elämänsä näyn kautta. Näimme heidät baarissa. Tuli riita, joka johti tappeluun. He olivat jo juovuksissa. Toinen heistä otti rikotun pullon, ja toinen veti esiin veitsen. He tappelivat, kunnes molemmat olivat kuolettavasti haavoittuneet, ja he kuolivat. Nuo kaksi miestä oli tuomittu toistamaan samaa tapahtumaan ikuisesti. Heitä kidutti myös muisto siitä, että he olivat olleet parhaat ystävät Maan päällä, kuin veljekset rakkaudessaan toisiaan kohtaan.

Haluan kertoa sinulle tänä päivänä, että on olemassa vain yksi tosi ystävä, ja Hänen nimensä on Jeesus Nasaretilainen. Hän on se oikea ystävä. Hän on uskollinen ystävä, joka on kanssasi joka hetki.

Kun jatkoimme kulkuamme, näimme toisessa sellissä naisen, joka pyöri mudassa. Hänen hiuksensa olivat aivan sekaisin ja täynnä mutaa. Samassa sellissä oli iso ja lihava käärme. Se siirtyi naisen lähelle, ympäröi hänen ruumiinsa ja meni hänen sisäänsä aloittaen ruumiin alaosista. Hänen oli pakko olla sukupuoliyhteydessä tuon käärmeen kanssa. Siinä paikassa olevat miehet ja naiset, jotka olivat eläneet haureudessa, oli tuomittu toistamaan syntiään.

Heidän kuitenkin piti tehdä se käärmeiden kanssa, joilla oli noin 15 senttimetrin piikit. Käärme tuhosi naisen ruumista joka kerta, kun se meni sisälle. Hän huusi Herraa ja pyysi Häntä lopettamaan sen. Hän ei halunnut enää kärsiä. ”Laita se lopettamaan! En tee sitä enää koskaan! Ole kiltti! Laita se lopettamaan!” , hän rukoili Herraa, kun käärme meni sisään tuhoten hänen ruumistaan yhä uudestaan ja uudestaan. Yritimme tukkia korvamme hänen huudoiltaan, mutta kuulimme hänet silti. Yritimme vielä kovemmin, mutta se ei auttanut. Sanoimme Herralle, ”Herra ole hyvä, emme halua nähdä emmekä kuulla tätä enää! Ole hyvä!”. Herra sanoi, ”On välttämätöntä, että näette tämän, jotta voitte kertoa muille, sillä minun kansaani tuhotaan, minun kansani ei välitä todellisesta pelastuksesta, todellisesta tiestä pelastukseen.”

Jatkoimme kävelyä ja näimme jättiläisjärven, jossa oli tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä liekkien keskellä. He huitoivat käsillään pyytäen apua, mutta paikan yläpuolella lenteli monia demoneja. Nuo demonit käyttivät keihäitä, joissa oli S-kirjaimen muotoiset päät, jotka satuttivat järvessä palavia ihmisiä. Demonit pilkkasivat ja kirosivat heitä sanoen: ”Sinä kirottu hylkiö! Nyt sinun täytyy ylistää saatanaa! Ylistä häntä, ylistä häntä niin kuin teit, kun olit Maan päällä!”

Siellä oli tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Olimme todella peloissamme; meistä tuntui siltä, että jos emme pidelleet Herraa kädestä, me jäisimme siihen kauheaan paikkaan. Olimme aivan kauhuissamme siitä, mitä tunsimme.

Matkan päässä näimme miehen seisomassa, hän oli kovissa tuskissa ja ahdistuksessa. Hänen yläpuolellaan lenteli kaksi demonia kiduttaen häntä. Ne kaivoivat keihäänsä hänen ruumiiseensa, ja ottivat ulos hänen kylkiluunsa. He myös pilailivat hänen kustannuksellaan koko ajan. Vielä lisäksi, Herra näytti minulle, että häntä kidutettiin, koska hän oli jatkuvasti huolissaan perheestä, jonka jätti Maan päälle. Mies ei halunnut perheensä päätyvän samaan kidutuksen paikkaan. Hän oli huolissaan, koska hän ei ikinä antanut heille pelastuksen sanomaa. Häntä kidutettiin, koska hän muisti, että heillä oli kerran mahdollisuus ottaa se sanoma vastaan. Hän oli hyvin tärkeässä asemassa toimittaakseen viestin perheelleen, mutta hän piti parempana jättää asia huomiotta, ja nyt hän oli huolissaan pojistaan ja vaimostaan. Kidutus jatkui, kun demonit katkaisivat hänen käsivartensa irti, hän lensi palavaan mutaan. Palavan mudan aiheuttaman kivun vuoksi hän kiemurteli kuin mato paikasta toiseen. Hänen lihansa putoili hänen luistaan kuumuuden vuoksi. Sitten hän alkoi sihistä kuin käärme, yrittäen päästä pois sieltä. Mutta joka kerta kun hän yritti, demonit työnsivät hänet takaisin ja hän joutui yhä syvemmälle mutaan.

Sitten näimme yhdessä paikassa monia demoneja. Jokin kiinnitti huomioni; huomasin, että yhdeltä demonilta puuttui siipi. Kysyin Herralta, ”Herra, miksi tuolta demonilta puuttuu siipi?” Herra sanoi, “Tuo demoni lähetettiin Maan päälle yhtä tarkoitusta varten, mutta se ei onnistunut siinä ja se heitettiin takaisin helvettiin erään Jumalan palvelijan toimesta. Silloin saatana tuli ja rankaisi sitä, ja leikkasi sen toisen siiven.” Silloin ymmärsimme, että kristittyinä meillä on auktoriteetti ja voima Jeesuksen nimessä ajaa ulos kaikki demonit ja vallat.

Rakkaat ystävät, jotka kuuntelette näitä sanoja juuri nyt, tämä todistus ei ole tuomitsemiseksi, vaan pelastukseksi; että voisitte koetella itseänne ja nähdä sydämenne tilan Herran edessä. Tämä siksi, että voisitte muuttaa suuntaanne, pelastukseen, ei tuomioon.

Juuri nyt, kohota sydämesi Herran puoleen ja tunnusta syntisi, että jos Herra nyt tulisi, voisit mennä Hänen kanssaan sen sijaan, että joutuisit tuohon kidutuksen paikkaan, missä on itkua ja hammasten kiristystä. Siellä todella ymmärtää, miksi Jeesus maksoi niin kalliin hinnan Golgatan ristillä.

Näimme helvetissä monia ihmisiä, jotka eivät tienneet, miksi he siellä olivat. Heidän elämänsä oli ollut täynnä asioita, joita he eivät olleet tunnistaneet synniksi. Rakas ystävä, testaa itsesi! Älä luule, että valehtelu, varastaminen, tai joutenolo ovat ok asioita! Nämä kaikki ovat syntejä Herran silmissä!

Rakkaat veljet ja sisaret, kääntykää ja lopettakaa noiden asioiden tekeminen! Annan teille tämän viestin, jotta voitte omasta tahdostanne lopettaa syntielämän ja etsiä yhä enemmän Herran kasvoja.

Kuudes todistus

Psalmi 62:12:
“Sinun, Herra, on uskollisuus. Sinä maksat ihmiselle hänen tekojensa mukaan.”

Aamulla Herra vieraili luonamme siinä huoneessa. Hän vei meitä kädestä pitäen ja aloimme mennä alaspäin. Sydämeni oli aivan täynnä pelkoa, en pysty edes kuvailemaan sitä. Tiesin vain, että en voinut irrottaa kättäni Pelastajani kädestä. Tunsin, että Jeesus oli Elämäni ja Valoni ja kaikki toivoni oli Hänessä; muuten jäisin jälkeen siinä paikassa. 

En koskaan edes kuvitellut meneväni tuohon paikkaan. En edes uskonut, että sellaista paikkaa on olemassakaan. Kristittynäkin olin aina uskonut, että kiirastuli oli helvetti, mutta Jumala näytti minulle helvetin todellisuuden. 

Kun saavuimme helvettiin, tunsin, kuinka paikka tärisi. Ja kaikki siellä olevat demonit juoksivat piiloon, koska yksikään niistä ei kestänyt Herran läsnäoloa. Kuulimme vangittujen sielujen huutavan vielä kovempaa, koska he tiesivät, että Jeesus Nasaretilainen oli siellä. He kaikki tiesivät, että oli olemassa vain yksi henkilö, joka saattaisi vapauttaa heidät sieltä. Heillä oli se toivo, vaikkakin se oli valheellinen. 

Kävelimme käsi kädessä Jeesuksen kanssa ja saavuimme haureuden harjoittamisen osastoon. Jeesus kääntyi katsomaan naista, joka oli täysin tulen peitossa. Kun Jeesus näki hänet, hän alkoi hitaasti tulla pois tulesta, vaikka hänen kärsimyksensä jatkuikin. Näimme hänen olevan täysin alasti, ja näimme kaikki hänen fyysiset ominaisuutensa. Hänen ruumiinsa oli kauttaaltaan likainen ja hän lemusi. Hänen tukkansa oli aivan sekaisin, ja hänen yllään oli keltaisen vihreää mutaa. Hänellä ei ollut silmiä ja hänen huulensa hajosivat kappaleiksi. Hänellä ei ollut korvia, vain pelkät reiät. Käsillään, jotka olivat vain mustaksi hiiltyneet luut, hän otti lihaa, joka putosi hänen kasvoiltaan ja yritti asetella sitä takaisin. Mutta siitä aiheutui yhä enemmän tuskaa. Silloin hän pudisteli ja huusi vielä enemmän; hänen huutonsa ei koskaan lakannut. Hän oli täynnä matoja ja hänen ranteensa ympärille oli kiertynyt käärme. Se oli hyvin paksu ja sen ruumiissa oli piikkejä. Hänen ruumiiseensa oli upotettu numero 666; pedon luku, joka mainitaan Ilmestyskirjassa. (Ilm.14:9-11)

Hänelläkin oli metallilaatta upotettuna rinnalleen, se oli tehty jostain tuntemattomasta metallista, eikä se koskaan kulunut tulessa. Laattaan oli kirjoitettu jotakin oudolla kielellä, mutta me ymmärsimme kirjoituksen. Siinä luki: ”Minä olen täällä huorintekemisestä” .

Kun Jeesus näki hänet, Hän kysyi: ”Elena, miksi olet tässä paikassa?” Samalla kun Elena vastasi Herralle, hänen ruumiinsa kiemurteli tuskissaan. Hän kertoi olevansa siellä huorintekemisestä. Hän pyysi Herran anteeksiantoa yhä uudestaan ja uudestaan. 

Sitten aloimme nähdä tapahtumaa hänen kuolemastaan. Kun hän kuoli, hän oli harrastamassa seksiä yhden rakastajansa kanssa, koska hän luuli, että hänen avomiehensä oli matkalla. Avomies kuitenkin tuli takaisin työstään ja löysi naisen sängystä jonkun toisen kanssa. Mies meni keittiöön, otti ison veitsen ja löi sillä Elenaa selkään. Hän kuoli ja joutui helvettiin, aivan kuten oli kuollutkin, täysin alasti. Helvetissä kaikki materialisoituu ja hänellä oli yhä veitsi selässään aiheuttaen suurta tuskaa. Tähän mennessä hän oli ollut helvetissä jo seitsemän vuotta ja hän saattoi muistaa elämänsä ja kuolemansa jokaisen hetken. Hän muisti myös, kun joku oli yrittänyt saarnata hänelle Jeesuksesta; että Jeesus oli ainoa, joka pystyi pelastamaan hänet. Mutta nyt oli jo liian myöhäistä sekä hänelle, että kaikille muille helvetissä. 

Herran sana puhuu paljon haureudesta, ja se on hyvin selvä. Haureus on seksisuhteiden harjoittamista avioliiton ulkopuolella.

1.Kor.6:13  ” Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on tekevä molemmat tarpeettomiksi. Mutta ruumis ei ole siveettömyyttä vaan Herraa varten, ja Herra on ruumiinkin valtias.”

Myös 1.Kor.6:18 ”Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen.”

Kun Jeesus lopetti keskustelunsa hänen kanssaan, hänet peitti suuri tulipeite, emmekä voineet enää nähdä häntä. Mutta kuulimme hänen palavan lihansa äänen ja ne hirvittävät huudot, en pysty edes kuvailemaan niitä sanoin. 

Kun jatkoimme kulkuamme Herran kanssa, Hän näytti meille kaikki siellä olevat ihmiset: idolin palvojat, noituudenharjoittajat, moraalittomat, avionrikkojat, valehtelijat ja homoseksuaalit. Olimme hyvin peloissamme; ainoa asia, jota halusimme, oli lähteä. Mutta Jeesus toisti, että oli välttämätöntä katsoa, jotta voisimme kertoa muille niin, että he uskoisivat. 

Jatkoimme Jeesuksen kanssa pitäen Häntä kädestä vielä tiukemmin. Tulimme osastoon, joka todella teki vaikutuksen. Näimme nuoren miehen, 23-vuotiaan, vyötäröään myöten tulessa.
Emme pystyneet tarkkaan näkemään, miten häntä kidutettiin, mutta numero 666 oli upotettu häneen. Hänelläkin oli metallilaatta rinnallaan, ja siinä luki: ”Olen täällä, koska olen normaali” . Kun hän näki Jeesuksen, hän kohotti kättään Jeesusta kohti anoen armoa. Jumalan Sana sanoo kohdassa Sananlaskut 14:12: 
”Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.”

Kun luimme laatan tekstin: ”Olen täällä, koska olen normaali”, kysyimme Herralta: ”Herra, kuinka tämä on mahdollista? Voiko olla totta, että ihminen päätyy tänne tuosta syystä?” Sitten Jeesus kysyi häneltä: ”Andrew, miksi sinä olet tässä paikassa?” Hän vastasi: ”Jeesus, kun olin Maan päällä niin luulin, että vain tappaminen ja varastaminen ovat syntiä, ja siksi en koskaan yrittänyt lähestyä Sinua.”

Psalmissa 9:17 sanotaan:
“Peräytykööt väärintekijät tuonelaan asti, väistykööt kansat, jotka unohtavat Jumalan!”

Andrew oli tehnyt ison virheen lokeroimalla synnit, kuten monet ihmiset tekevät. Raamattu on hyvin selväsanainen kun se sanoo, että synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä . (Room.6:23) 

Vielä, kun Raamattu puhuu synnistä, se ei koskaan lokeroi syntejä, koska ne kaikki ovat vain syntejä. Andrew'lle oli annettu mahdollisuus tuntea ja vastaanottaa Jeesus, mutta hän ei käyttänyt Jumalan antamaa tilaisuutta hyväkseen. Ehkäpä hänellä oli tuhat mahdollisuutta tuntea Herra, mutta hän ei koskaan halunnut tuntea Häntä, ja sen vuoksi hän oli siellä. Sitten suuri tulipeitto peitti hänen ruumiinsa emmekä nähneet häntä enää.

Jatkoimme kulkuamme Jeesuksen kanssa. Matkan päässä näimme jotain putoavan alas, kuin suuria möhkäleitä. Kun pääsimme lähemmäs, näimme, että ne olivat ihmisiä, jotka olivat juuri pudonneet helvettiin.

Ihmiset, jotka olivat juuri kuolleet Maan päällä ottamatta Jeesusta Kristusta sydämeensä, saapuivat helvettiin. Näimme nuoren miehen; monet demonit juoksivat häntä kohti ja alkoivat tuhota hänen ruumistansa. Hänen ruumiinsa alkoi heti täyttyä madoista. Hän huusi: ”Ei! Mitä tämä on? Seis! En halua olla täällä! Pysäyttäkää! Tämän täytyy olla unta! Viekää minut pois täältä!”
Hän ei edes tajunnut kuolleensa, ja että hän kuoli ilman Jeesusta sydämessään. Demonit pilailivat hänen kustannuksellaan ja kiduttivat hänen ruumistaan koko ajan. Sitten numero 666 ilmestyi hänen otsaansa, ja metallilaatta hänen rinnalleen. Vaikkemme tienneetkään syytä, miksi hän helvettiin oli tullut, niin tiesimme varmasti, ettei hän koskaan pääsisi sieltä ulos. 

Herra kertoi meille, että kaikkien näiden ihmisten kidutukset tulisivat olemaan vieläkin voimakkaampia Tuomiopäivänä. Emme nähneet siellä lapsia ollenkaan. Näimme vain tuhansia ja tuhansia nuoria; miehiä ja naisia monista kansallisuuksista. Niin tai näin, helvetissä ei enää ole kansallisuuksia tai sosiaalisia tasoja, kaikkia kidutetaan ja rangaistaan. Kaikki halusivat vain yhtä asiaa: päästä ulos, edes yhdeksi sekunniksi. He halusivat myös vesitipan viilentääkseen kieltään, kuten rikkaan miehen kertomuksessa Raamatussa. (Luuk.16:19) Mutta se ei ollut enää mahdollista; he olivat jo valinneet, missä halusivat ikuisuutensa viettää. He päättivät viettää sen ilman Jumalaa. Jumala ei koskaan lähetä ketään helvettiin; kaikki menevät sinne omien tekojensa seurauksena.

Gal.6:7 sanoo: 
”Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”

Tänään sinulla on hyvä mahdollisuus muuttaa iankaikkinen kohtalosi. Jeesus on vielä saapuvillasi, ja Raamattu sanoo, että kun meillä vielä on elämä, meillä on myös toivoa. Tänään sinulla on vielä elämä, älä hukkaa tilaisuutta, se voi olla viimeisesi. 

Jumala siunatkoon sinua.

Alkuperäisteksti on purettu espanjankieliseltä äänitteeltä. Käännösapua espanjankielestä on antanut Claudia Alejandra Elguezabal. Tämän tekstin englannista suomeksi on kääntänyt Satu-Marianne Piispa. 

Lainattu:
7 FLAMES MISSION INTERNATIONAL, Kotkan siivet -verkkolehti.

7 Flames Mission International
Kotkan siivet -verkkolehti
527104-2132301 viite 770


 
Viinitarha.net